5. lokakuuta 2016

Kirjoneuleiset käsiasiat

Jatketaanpa toiseksi viimeisimmällä valmistuneella työllä. Mulla meinaa väliin vähän jäädä tuo kuvaaminen; haluaisin kuvata kaikki neuleet jonkun päällä - toisin sanoen itseni päällä - ja avopuolisoni on vaihtelevasti kotona valoisaan aikaan kanssani. Mikä tarkoittaa sitä ettei minulla ole kuvaajaa! Mutta viime viikonloppuna otettiin siis kuvat edellisen postauksen sukista ja näistä kämmekkäistä/pummihanskoista.

Ihmetystä herättää puuttuva pikkusormi.. Minne lie haihtunut kuvasta?
Malli: Omasta päästä
Kuvio: Knittiana
Lanka: Novita Pikkusisko, punainen ja harmaa kaksinkertaisena
Menekki: 77g
Puikot: 3,5mm

Kyselin pikkusiskoltani, mitä hän tarvitsisi jos neuloisin jotain kivaa lahjaksi. Hän ei heti osannut sanoa, mutta myöhemmin lähetti minulle kuvan pummareista, jotka tein avopuolisolleni silloin kun vielä olimme tutustumassa toisiimme. Toiveena oli kaksiväriset, ja koska en halunnut tehdä pelkästään raidallisia, etsin ja löysin ohjekansiostani kuvion, jota halusin näissä käyttää. Kuvio on blogista, jota ei nykyisin enää oikeastaan ole, mutta pinterestistä se vielä löytyy! Linkki vie sinne. En tietenkään ollut kirjoittanut pari vuotta sitten tulostettuun ohjeeseen sen alkuperää, joten meni hetki kun kaivelin sitä ensin Raveltysta ja sitten Pinterestistä. Oli onni, että löysin sen sieltä miljoonien kuvien joukosta vielä uudestaan!

Näissä ei oikeastaan ole mitään erikoista, valikoin kirjoneulekaaviosta mieleiseni kohdan kuviota ajatellen ja säädin sen peilikuvaksi toista hanskaa varten. Näitä oli kyllä kiva neuloa! Neuloin kaksinkertaisella pikkusiskolla, jolloin näistä tuli todella lämpöiset ja pehmeät. Sormet neuloin 1o1n -joustimella, jotta ne myötäisivät sormia juuri sopivasti, mutta antaisivat tarpeeksi myös periksi jos sormia tarvitsee taivuttaa. Tein vielä joustavan päättelyn, jonka opin Spindrift Shawl -huivia tehdessäni, joten ne eivät kinnaa yhtään myöskään yläreunastaan. Kaikenkaikkiaan oikein onnistunut työ, ja vaikka kuvittelin näitä aloittaessani taas että sormien neulominen on ankeaa ja hidasta hommaa, taisin nauttia siitä kaikista eniten näitä tehdessä. Niin se vaan mieli muuttuu :)

Kämmenpuolella on kirjoneuleen sijaan ihan perus pystyraidat, ja onnistuin raidoittamaan myös peukalokiilan ihan oikein! Olen aika ylpeä siitä miten nätit niistä tuli. Muutenkin, ihan toimivat käsineet omasta päästä tehdyiksi.


2. lokakuuta 2016

Hei mummo, mitä kuuluu sinne teille?

Kävin viimeisimmällä Oulun reissullani tapaamassa myös isovanhempiani. Mummini on neulonut minulle monet villasukat ja ajattelin, että nyt on mun vuoro lämmittää mummin jalkoja. Otin siis työn alle kaksi paria pitsisukkia.

Lanka: Trysilgarn Superwash Ullgarn
Menekki: 2 kerää, 100g
Puikot: 3,5mm
Koko: noin 39

Aiemmin olen neulonut samalla ohjeella itselleni pitkät, punaiset sukat, joten ohje oli vanha tuttavuus.
Sen sijaan, että olisin neulonut sukat sukkalehden ohjeen mukaan, otin ohjeen netistä. Koska olen viime aikoina neulonut paljon ohuilla langoilla, tämä lanka oli jotenkin todella paksun oloista. Jännitin langan riittävyyttä, mutta sitä kului tasan kerä per sukka. Jämälankaa taisi jäädä yhteensä puolisen metriä.
Väri on mielestäni ihana, oikein tuollainen keväinen vihreä. Tykkään.

 
 
Lanka: Novita Nalle Taika värissä Jäätelö
Menekki: 77g
Puikot: 3mm
Koko: noin 39

Täytynee todeta, että neljäs kerta toden sanoo! Nimittäin tässä on neljäs parini Niina Laitisen So sweet socks -ohjeella tehtyjä sukkia. Niistä tuli ihanat, ja lankakin on samaa kuin ohjeen kuvissa käytetty. Malli sopii loistavasti tällaiselle vaaleammalle langalle, kuvio näkyy tosi kivasti. Enkä edelleenkään kyllästynyt, joten voi olla että teen näitä vielä lisääkin!

Sukat on edelleen mulla odottamassa nimikointia. Sitten ne pitäisi laittaa postiin ja jalkoja lämmittämään. Nyt kun ilmat on alkaneet viilentyä, itsekin haluaa laittaa yhä useammin villasukat jalkaan kotona (vaikka olenkin käyttänyt niitä muutenkin kesän aikana). Toivon, että sukat ovat sopivat ja mieleiset mummilleni. <3

26. elokuuta 2016

Ompelukone ja korupihdit

Kun palasimme kesälomareissulta kotiin, oli auton takakontissa mukana vanha tuttu: mummoni vanha polkuompelukone. Virittelin sen polkemiskuntoon ja jäin saman tien koukkuun. Joten ompelin:



Koska kaikilla videoita kuvaavilla neulojilla on hienoja projektipusseja, halusin mäkin ommella pari. Lopulta niitä oli iso kasa, 11 kappaletta. Itselle jätin yhden, 8 lähtivät jo postin kyydissä maailmalle ja kaksi on minulla vielä odottamassa uutta kotia. Uusia tulee syntymään; hitaasti, mutta varmasti. Äärettömän koukuttavaa.

Kaivoin myös korupihdit esiin jo ennen lomaa. En ole koskaan ollut mikään koruaskartelija, mutta siitä huolimatta minulla on iso kasa helmiä ja erilaisia pihtejä sekalaisten käsityötarvikkeiden laatikossa odottamassa käyttökohdettaan. Päätin opetella tekemään silmukkamerkkejä.


Ja niitähän syntyi! Kuvassa kuusi settiä, yhteensä olen askarrellut ainakin 30 erilaista silmukkamerkkisettiä, renkailla ja vaijereilla. Kuvassa oleviin kokeilin värillisiä vaijereita. Helmien valitseminen ja yhdisteleminen on ollut todellista väriterapiaa ja ihan mielettömän kivaa!

Tämän postauksen pääpointti tulee tässä;
OLEN AVANNUT OMAN ETSY -KAUPAN!
Tervetuloa ostoksille tai muuten vain ihmettelemään mitä minulla onkaan tällä kertaa myynnissä :)

Halusin perustaa kaupan ja myydä pieniä, itse tekemiäni juttuja säästääkseni teollisuusompelukoneeseen. Viimeaikoina on alkanut tuntua yhä enemmän siltä, että haluaisin elättää itseni käsitöillä ja ennen kaikkea verhoilulla, joten nyt on aika alkaa oikeasti säästämään kunnon kolmisyöttökoneeseen. Tämä on siis todellinen Make you dream come true -juttu, ja halusin siitä mainita jotta tiedätte että jokainen verotuksen jälkeen käteen jäävä euronen menee mun tämän hetken suurimman unelman toteuttamiseen. Iso kiitos kaikille jotka ovat sitä jo tukeneet ja iso kiitos niille, jotka tulevaisuudessa tulevat osallistumaan ostamalla minulta jotain itse tehtyä! :*

20. elokuuta 2016

Vauvaneuleita

Loma-aikana minulla oli tarkoitus neuloa siskoni tulevalle vauvalle neuleita, joita voin antaa hänelle vauvalahjaksi. Sainkin valmiiksi yhden parin sukkia ja neuletakin. Tarkoituksena oli neuloa myös pipo, mutta koska en omistanut sopivankokoisia puikkoja, se jäi siltä reissulta tekemättä.

Vastasyntyneen koon ohje on ilmainen
Lanka: Drops Baby Alpaca Silk
Menekki: 100g
Puikot: 4mm 80cm pyöröt

Halusin neuloa pienen neuletakin ylhäältä alaspäin. Siinä ei saisi olla saumoja koska en tykkää saumojen yhdistämisestä ja ohjeen pitäisi sopia arkustani löytyviin lankoihin. Kysyin jälleen videoideni katselijoilta ehdotuksia ja tämä valikoitui toteutettavaksi. Lankana on ihanan pehmeä alpakkasilkkisekoite kivassa savunsinisessä sävyssä. Neuloin neuletakin kaksinkertaisella langalla jolloin siihen meni tasan kaksi kerää.
Nopeaa ja helppoa!
Koska olen harrastanut viime aikoina muutenkin kaikenlaisten uusien juttujen kokeiluja niin tässä oli taas pari uutta juttua minulle. Tämä oli ensimmäinen ylhäältä alas neulottu neuletakki ja opettelin hihoja neuloessa myös neulomaan magic loopilla. Olen pitänyt looppaamista jotenkin hirveän isona mörkönä tähän asti ja ihan naurattaa kuinka turhaan. Hihoista tuli todella siistit ja olen tyytyväinen, että sopivankokoiset sukkapuikot jäivät matkatavaroita pakatessa kotiin!


Kuten neuleesta näkyy, käsialani on todella tiivistä kun voin neuloa pelkkää sileää (hihat) ja taas oikeaa ja nurjaa neuloessa siinä on selvästi pientä epätasaisuutta vaikka olisinkin sen kastellut ja kuositellut.
Ohjeesta poiketen laitoin neuletakkiin vain kolme nappia. Napinläpiä siinä on kuitenkin ohjeenmukaisesti 7kpl, mikäli sisko haluaa laittaa loputkin napit takkiin. Tästä tuli mielestäni oikein söpö!

Junasukkia eri langoista

Minulla on ollut tämän vuoden puolella pieni vauvansukkaprojekti meneillään, johon viimein sain seitsemännen ja viimeisen parin nyt lomalla valmiiksi. Olen käyttänyt sukkiin erilaisia ohuita jämälankoja ja neulonut niitä langasta riippuen 2,5mm tai 3mm puikoilla.
Alkuperäinen ajatukseni oli neuloa 2x7 paria sukkia: seitsemän paria vauvalle ja seitsemän paria äidille ja vielä matsaavissa väreissä tai jopa samasta langasta. Ajatuksena, että joka viikonpäivälle olisi molemmille oma pari sukkia. Projekti kuitenkin typistyi nyt lopulta pelkäksi vauvansukkaprojektiksi (koska laiska sukkien neuloja).

Viimeinen valmistunut pari
Olen käyttänyt sukkiin yhteensä lankaa 193 grammaa. Ihan kivoja jämälankasyöppöjä siis. Sukkaparien painot liikkuvat 24-36 gramman välillä. Olen kyllä tyytyväinen siihen, että sukat ovat viimein valmiit! Pääsee suunnittelemaan jotain muuta välillä :)
Siskoni jo valitsi valmistuneista sukista kaksi paria itselleen, hänelle neuletakin mukaan lähtevät siis oranssi-harmaat sekä violettiraidalliset pikkusukat.

17. elokuuta 2016

Spindrift Shawl ja kimallesukat

Pitkästä aikaa! Syksy alkaa jo olla ovella ja lämpimät ilmat ovat muisto vain. Ainakin tuntuu siltä, että täällä meilläpäin sataa vain vettä koko ajan. Ja lehdet lentävät puista!
Ne, jotka seuraavat videoitani tietävät jo, että vaikka blogin puolella on ollut hiljaista, olen silti neulonut yhtä sun toista tässä menneiden viikkojen aikana. Koska olen laista, päätin hieman yhdistää eri neuleita samoihin postauksiin. Toki neuleilla on toisiinsa jokin yhteys, joten älkää huoliko, ei täältä täyttä sillisalaattia ole tulossa!

Malli: Spindrift Shawl 
(Ravelryssa maksullinen, ilmaiseksi jos liittyy workshopiin)
Lanka: VickeVira Myprecious Merino Handdyed
värissä Love Unlimited
Menekki: 86g
Puikot: 4mm 80cm pyöröpuikko
Fiilis: Ihana!

Aloitan tällä kertaa huivista, jonka sain valmiiksi aikalailla tasan kuukausi sitten. Tämän huivin tarina lähti oikeastaan langasta: raaskin viimein ostaa VickeViran käsinvärjättyä glitterlankaa ja ne saapuivat postissa sopivasti ensimmäistä videojaksoani varten. Hänen lankojaan löytyy myynnistä Etsystä, joten sinne hiphop vaan ihastelemaan ;) Joka tapauksessa, tilasin kaksi vyyhtiä; tämän pinkkisävyisen sekä sateenkaaren värisen. Kyselin, että mitä näistä kannattaisi tehdä jos ei ole aiemmin neulonut tällaisia huiveja, ja minulle ehdotettiin tätä mallia. Joten tuumasta toimeen, vyyhti kerälle ja huivi puikoille. Itse tilasin tuon workshopin, johon siis sisältyy muutama huiveista perusasoita kertova s-postiviesti ohjeen kirjoittajalta.

Huivin neulomiseen meni tasan viikko. En malttanut laskea sitä käsistäni kuin vain hetkeksi kerrallaan. Olin ihastunut. Tämän neulominen oli kyllä todellista väriterapiaa!


Huivin valmiiksi saatuani se oli vain säälittävä mytty, ja pelkäsin ettei se suoristuisi siitä mihinkään. Kastelin sen huolellisesti ja pingotin nuppineuloilla olohuoneen levitettävälle sohvalle yöksi kuivumaan. Aamulla sain irroittaa sohvasta huivin, joka jopa näytti huivilta. Olin todella tyytyväinen lopputulokseen ja hetihän siitä piti saada kuvat ja laittaa vähän videotakin taas lataukseen.


Huivi on ollut minulla käytössä paljon. Melkein joka päivä. Pidin sitä kesälläkin niinä päivinä kun oli vielä oikeasti lämmintä eikä olisi vielä tarvinnutkaan huivia. Pientä extraa arkeen :) Ylläoleva kuva on mökiltä, hetki kuvan oton jälkeen alkoi kamala ukonilma ja vesisade.

Kuvista se ei juurikaan näy, mutta tässä langassa on mukana stellinaa. Eli toisin sanoen kimalletta! Ja kukapa ei kimalteesta tykkäisi (ainakin minä olen tällä hetkellä ihan hulluna kimallelankoihin). Lanka oli tosi hyvää neulottavaa, kivan tiukkakierteistä ja värit oli todella hienoja. Vaikka tämä on aika pinkkivoittoinen niin mukana on pieniä speklejä; turkooseja, keltaisia, lilaa. Oli kivaa kun neuloessa puikolle yhtäkkiä tulikin pinkin silmukan sijaan vaikkapa turkoosi.

Huivin jälkeen neuloin vauvan neuletakin, josta lisää myöhemmin. Olimme tässä vaiheessa tosiaan lomailemassa vielä, ja minulla oli muutamaan projektiin langat mukana. Esittelen tähän huivin perään nyt siis sitä seuraavan työn, joka kimaltaa myös :)

Malli: Sukat varpaasta varteen
Koko: 38
Langat: Lanitium ex Machina glitter sock värissä Limbo
VickeVira Myprecious Merino Handdyed
värissä Love Unlimited
Menekki: 50g
Puikot: 2,5mm cubics
Fiilis: Uuden opetteleminen on kivaa!

Neuloin siis ihan perussukat. Halusin käyttää huivista jäljelle jääneen pikkunöttösen heti, ja ajattelin heti että siitä tulisi kivat yksityiskohdat tämän glitterlangan kanssa. Tuumasta toimeen siis.

Näissä jännää oli se, että en ole kertaakaan aiemmin osannut neuloa varpaista varteen käyttökelpoisia sukkia. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että en lue ohjeita kunnolla ja alan sooloilemaan alun jälkeen kuvitellen että kyllä minä osaan. No, ennen tätä en osannut.
Nämä on siis neulottu varpaista alkaen. Kun olin tehnyt pohjavärillä lisäykset loppuun, tein tehostelangalla helpot kuviot sukkien kärkiin. Minusta niistä tuli varsin söpöt! Kärjen aloituksessa käytin Ulla -neulenettilehden ohjetta kärjestä aloitettaviin sukkiin.


Kuvioiden jälkeen neuloin sitten vaan sileää. Silmukoita minulla oli 15/puikko, jonka koen olevan ihan riittävä määrä omalle käsialalleni. Tein kiilalisäykset, kantapään ja kiilakavennukset Koukuttajan Kootut -podcastin Marikan ohjeen mukaisesti. Jos kiinnostuit, asiaan löytyy oikein hyvä ohjevideo hänen kanavaltaan Youtubesta. Kaikin puolin istuva jälkeenpäin neulottu kantapää, tykkään oikein kovasti!
Harjoittelin myös ensimmäistä kertaa neuloen silmukointia kantapään päättelyyn. Kolme kertaa uusi juttu minulle siis näissä sukissa!


Kun olin neulonut kantapäänpaikan, neuloin kiilakavennukset varteen, jätin silmukat odottamaan ja neuloin kantapäät seuraavaksi. Koska halusin, että specklelanka riittää myös varteen, halusin tähän väliin tehdä näin päin. Ja sitähän riitti melkein yli tarpeiden :) Varret vain valmiiksi ja tadaa, kimaltavat sukat ovat valmiit!
Näin kirjoitettuna näiden valmistuminen kuulostaa ihan siltä että se tapahtui sormia napsauttamalla, mutta kyllä näiden kanssa tuli viikon verran puuhailtua. Tein niin paljon muutakin lomalla että sukat jäi välillä pakostakin paitsioon.


Näiden neulominen oli tosi kivaa ja tuntui että valmista tuli todella nopeaan kun sai koko ajan harjoitella jotain uutta. Välillä kun tuntuu, että sukatkin tulee neulottua aina sillä samalla vanhalla kaavalla niin siihen meinaa tylsistyä. On tosi kivaa vaihtelua tehdä välillä vähän eri tavalla.
Haaveissa olisi harjoitella hieman erilaisia kantapäitä, saa nähdä mihin sukkiin saan niitä sitten lopulta harjoiteltua!

Seuraavassa postauksessa tulee olemaan vauvaneuleasiaa. Minineulevaroitus siis ;)

21. heinäkuuta 2016

Punaista ja mustaa

Vaikka minulla on ollut kovin vihreä kausi meneillään, avomieheni neuleissa on tällä kertaa käytetty ihan muita värejä. Olen neulonut siis yllättävän paljon punertavaa lankaa.
Punaisesta väristä täytyy sanoa sen verran, että se ei kuulu minun suosikkeihini ollenkaan. Vaikka jotkin sävyt ovat todella kauniita, jotenkin tuntuu todella vaikealta ottaa jotain punaista työn alle. Tällä kertaa kuitenkin selvisin näistä kahdesta projektista oikein hyvin; taisimpa jopa nauttia niistä joiltakin osin!

 Mikä: Tuubihuivi
Mitat: korkeus 27cm, pituus 53cm (kaksinkertaisena)
Lanka: Viking Alpaca Silk kaksinkertaisena 
Menekki: 304g
Puikot: 4,00mm 80cm Zingit
Fiilis: No joo :)

En muista, kuinka monta kertaa olen kertonut jo tämän langan tarinan. Kävin siis viime tammikuussa Oulun Lankamaailmassa josta ostin neljä kerää tätä lankaa. Siitä oli alunperin tarkoitus tulla pipo ja kämmekkäät avopuolisolleni, mutta lopulta aloitinkin keristä tuubihuivin. Huivin piti olla kaksin kerroin kaulan ympäri yltävä ja sopivan napakka. Ei saa olla yhtään naisellinen!
Ne neljä kerää neulottuani tajusin, ettei huivi ole vielä riittävän pitkä. Meinasin jo tilata lisää lankaa netin kautta, mutta maltoin mieleni kun muistin, että olen muutenkin menossa nyt kesällä käymään Oulussa. Kesäkuussa reissu sitten olikin jo ajankohtainen (kirjoitin Lankamaailman blogitapaamisesta hieman aiemmin) ja ostin samalla reissulla kaksi kerää lisää tätä lankaa. Kiva yllätys oli, että lankaa oli jäljellä ja vieläpä samaa värjäyserää!
Reissun jälkeen otin sitten huivin jälleen työn alle ja se valmistuikin sopivasti heinäkuun alussa. Tämä on siis toinen huivi, jolla osallistun Kiukkulinnun Podcastin Åsarum -Kaliin. Kalista löydät lisätietoja Ravelrysta Kiukkulinnun omasta ryhmästä.

Huivia oli mukava neuloa, juuri sopiva telkkarineule tällainen ainaoikea tuubihuivi. Lopuksi yhdistin päät silmukoimalla yhteen. Jos jotain muuttaisin, ottaisin isommat puikot (ehkä vitoset?). Huivista tuli aika tykky, mutta ei onneksi liian. Uhri ei ole vielä sovittanut huiviaan, pidän peukkuja että ensi talvena tulee sen verran pakkasta että tämäkin tulee tarpeeseen. On nimittäin niin lämmin ettei ihan pikkupakkasilla kannata välttämättä käyttää!


Mikä: Ilmainen ohje Socks of kindness
Koko: 46
Lanka: Opal Handverk und hobby: Friseur
Menekki: 80g
Puikot: 3,00mm cubics
Fiilis: Kyllähän näistä sukat tuli!

Toinen hiljattain valmistunut, punaista sisältävä työ on nämä villasukat. Päätin jonkin aikaa sitten, että avomieheni tarvitsee myös yhdet ohuet villasukat; olen neulonut hänelle huovutetut tossut, 7-Veikan paksuiset ja Nallen paksuiset sukat, joten siitä puuttuu vielä yhdet tällaiset tosi ohuet!
Mies valitsi itse värin lankavarastostani. Alunperin aloitin tästä langasta viime Oulun reissulla yhtä toista mallia, joka osoittautui liian hienoksi tälle värille. Kaunis malli hukkui kokonaan tämän langan raitoihin. Suunnitelma meni siis uusiksi ja sukka purkuun. Päätin siis aloittaa lahjasukkien sijaan pitkään suunnitelmissa olleet miehen sukat. 


Ravelryssa aikani malleja selailtuani löysin tämän kivan mallin. En halunnut neuloa kokonaan sileitä sukkia, ja mielestäni malli sopi hyvin myös miehen sukkaan. Neuloin pitsiä vain varteen, jotta sukat olisivat hyvät myös kengässä.
Muutenkin ainoa asia, minkä otin suoraan ohjeesta on tuo pitsiosuus. Suosittelen kaikille kyseistä pitsiä, se on todella helppo ollakseen noin näyttävä! Ohje on kirjoittettu, ja sen löytää englanninkielisenä ohjesivun alaosassa olevan linkin takaa. Itse piirsin pitsiä varten ruutupaperille kaavion. Tykkään enemmän seurata kaaviota kuin kirjoitettua ohjetta, jotenkin helpompi pysyä kärryillä siitä missä on menossa.


Kantapään tein itselle uudella tavalla: tein vahvennukset kantalapun nurjalla puolella! Mielikuvani asiasta oli, että se olisi tosi nopeaa ja helppoa! Jostain syystä minulla on ollut taas kauhea HYI -kausi nurjiin silmukoihin liittyen, joten ajattelin että siitä tulee kivaa. No, eipä tullut. Se oli tosi hidasta ja vaivalloista ja jouduin koko ajan katsomaan, pitääkö se silmukka nyt nostaa vai neuloa nurin. Kaksi kertaa jouduin purkamaan kantalappua, koska olin sekoillut nostoissa ja ne oli väärässä paikassa (miten niin perfektionisti?)
Olen siis oppinut lapsena koulussa, että vahvistetun kantapään nostot tehdään oikealla puolella. Joten tämä olikin sitten todella hidasta ja outoa.
Kantapäästä selvittyäni posotin vaan menemään sileää niin kauan että koko 46 oli jotakuinkin kärkikavennuksia vaille valmis. Toisen sukan kanssa tuli taas kantapäässä pieni suvantovaihe, koska inhosin jo etukäteen sen neulomista. Nyt jälkeenpäin vähän naurattaa, millaisia tuntemuksia näinkin pieni asia voi käsityöläisessä aiheuttaa.

Totean loppuun vain, että voi olla että kokeilen joskus uudelleen tuollaista kantapäätä, tai voi olla etten. Hyvin mahdollista että en.


17. heinäkuuta 2016

Let's make this a good day:n oma videoblogi

Olen jonkin aikaa seurannut muiden neulojien podcasteja ja ajatellut jo alusta alkaen: Vielä minäkin teen oman videoblogin..! Olen ajatellut, että videot voisivat olla se kätevin kanava instagramin lisäksi esitellä keskeneräisiä töitä ja ostoksia ja höpistä muista aiheeseen liittyvistä asioista.

Podcastiani on nyt julkaistu kaksi jaksoa, joista tuorein tänään päivällä. Kuvanlaatu hieman mietityttää, sillä haluaisin kuvan olevan terävä ja hyvä ja värien toistuvan hyvin; mikä ei kännykän kameralla kuvatessa näissä valaistusolosuhteissa valitettavasti onnistu. Olen harkinnut oikean videokameran ostamista jo jonkin aikaa, ja voi olla että sellainen tähän talouteen vielä ilmaantuu jonain palkkapäivänä.

Kuluneissa kahdessa jaksossa olen hieman sivunnut sitä kuka olen ja mitä teen. Neuletöitä on tullut esiteltyä yksien sukkien ja tuubihuivin verran. Sain ne tällä viikolla valmiiksi, joten piakkoin niistä on jotain juttua myös täällä blogin puolella :)

Tervetuloa kurkkaamaan!


26. kesäkuuta 2016

Åsarum-KAL: Loggia

Seuraatko kenenkään suomalaisen neulojan podcasteja? Kun kyseinen ilmiö oikein leimahti liekkeihin tänä keväänä, innostuin minäkin katsomaan videoita ja inspiroitumaan muiden neuletöistä, haaveista ja langoista.

Kiukkulinnun podcastien tekijä Nekkis eli Sanni haastoi kanssaneulojia mukaan KAListelemaan ja enhän mä voinut olla tarttumatta haasteeseen. Lisää tietoja löytyy Ravelrysta Kiukkulinnun podcastin ryhmästä. Lyhyesti sanottuna tarkoitus on neuloa huivi heinäkuun loppuun mennessä Åsa Tricosan ohjeella. Tai huivi millä tahansa ohjeella. Tai jokin muu Åsa Tricosan neule. Tämä KAL on siis varsin rento ja monimuotoinen. Huivinsa valmiiksi saattaneiden kesken arvotaan jokin huikean hieno palkintokin!

Joka tapauksessa, katselin Tricosan ohjeita hieman sillä silmällä ja päädyin sitten tähän kauniiseen tuubihuiviohjeeseen. Ohje maksaa noin viisi euroa ja se löytyy englanniksi Ravelrysta.

Lanka: Drops Alpaca 
Menekki: 75g koossa L
Puikot: 3,00mm ja 3,50mm 60cm pyöröt
Fiilis: Tosi kiva!

Katselin huivin tiedoista, että joku oli neulonut sen Dropsin Alpacasta jo aiemmin, joten päätin ottaa saman langan käyttööni kun sitä löytyi jo valmiiksi jemmasta. Väri on kauniin leijonankeltainen; ei kovin mun väri mutta menettelee. Aloitin huivin 80cm pituisella pyöröpuikolla todeten sen ihan liian pitkäksi. Ei kun sopivan mittaiset tilaukseen. Tilasin Dropsin 60cm perus pyöröt, mutta en erityisesti ihastunut niihin. Tuntui, että neule jumitti koko ajan puikon ja kaapelin saumakohdasta.. Huivi kuitenkin valmistui tästä huolimatta.


Ohjeessa on tarjolla kaksi kokoa, joista minä tein isomman L koon. Minulla oli Alpacaa kaksi kerää ja se riitti hyvin, sitä jäi vielä jonkun toisen kanssa yhdistettäväksi vaikkapa kämmekkäisiin. Olin alkuun aika kauhuissani, sillä en ole aiemmin neulonut mitään näin monimutkaisen näköistä englanniksi ja lopputuloksen onnistuminen jännitti. Lopputuloksessa tämä ekakertalaisuus näkyy hieman, en esimerkiksi oikein tiedä kuinka olenko neulonut liian kireää vai löysää vai sekä-ettää noissa kaarikohdissa, sillä ne tuntuvat hieman kinnaavan miten haluavat. Mutta olen tosi iloinen siitä, että sain silmukkamäärän pysymään oikeana ja kuviot näyttävät muuten siltä miltä pitääkin!


Jos on joskus neulonut perus palmikoita ja tehnyt kavennuksia, osaa varmasti tehdä tämänkin huivin. Sillä mitään muuta tässä ei olekaan. Kannattaa vain keskittyä ohjeeseen kaavio ja rivi kerrallaan niin hyvä tulee.
Ohjeeseen kuuluu sekä kirjoitettu ohje sekä kaavio, joten kummankin ystävät onnistuvat tämän kanssa. Itse käytin kaavioita, tuntuu jotenkin helpommalta seurata tuttuja pikkumerkkejä.


Lopputulokseen olen tyytyväinen. Neuloin tämän kuukauden sisällä, ja viimeiset parikymmentä kerrosta neuloin yhdellä kertaa juuri ennen Juhannusta. Kyllä oli tyytyväinen fiilis kun sai näin erilaisen työn valmiiksi asti! Pingotin huivin vielä samana iltana, ja viimein tänään (sunnuntaina) päättelin langanpätkät ja lähdin poikaystäväni kanssa kuvausreissulle lähiympäristöön.

Mulla on muutama pidempi tuubihuivi ja vain yksi tällainen pienempi tuubi. Se onkin ollut paljon käytössä, ja tykkäänkin käyttää tällaista tuubia myös huppuna ilman ollessa riittävän lämmin talvella. Tämäkin tulee varmasti olemaan myös huppukäytössä tavallisen kaulassa roikkumisen lisäksi. :)

Tällä hetkellä puikoilla on yhdet villasukat ja J:n tuubi. Olen haaveillut myös yhdestä kolmiohuivista, langatkin siihen olen jo ostanut mutta pyöröpuikko puuttuu vielä..

18. kesäkuuta 2016

Kun oululaiset bloggaajat tapasivat..

Sain toukokuun alussa kutsun Pieniä Hetkiä -blogin Heidiltä blogitapaamiseen Oulun Lankamaailmaan. Innoissani ilmoittauduin mukaan heti, kun lomaviikkojen suunnitelmat olivat selvillä (Uudestakaupungista ei ihan äkkiä lähdetä Ouluun vain käväisemään). Pakko myöntää, että olen seurannut hieman kateellisena vierestä, kun seuraamieni blogien kirjoittajat kirjoittavat näistä tapaamisista. No, nyt on tullut koettua itsekin yksi tapaaminen! Ja täytyy kyllä sanoa, että mukavaa oli.

Mukana oli neljätoista bloggaajaa, ja oli kiva nähdä kasvot blogien takana. Useamman blogia olen seurannutkin jo pidemmän aikaa ja uusiin tuttavuuksiinkin oli kiva paneutua ennen tapaamisen alkua.

Mukana olivat:


Tapaamisessa oli tarjolla kaikkea hyvää maisteltavaa. Minusta on tosi kiva päästä kokeilemaan uusia juttuja joita ei välttämättä itse osaisi valita mennessään esim. kahvilaan. Kahvila Kreema tarjosi meille foccacioita, feta-pinaattipiirakkaa sekä porkkanakakkua; Chocosomnia ihania konvehteja ja Kofeiinikomppania piti huolen teepuolesta. Ihan harmittaa että lähdin jo samana iltana enkä siten ehtinyt hakemaan teetä kotiin asti, koska se granaattiomena-vadelmatee oli tosi hyvää! Chocosomnialta ostin yhden suklaakahvi -levyn tuliaisiksi, mutta harmikseni (mutta en oikeastaan voi sanoa että olisin yllättynyt koska on kesä) se oli sulanut kotimatkan aikana ja makaa nyt jääkaapissa ottamassa uudestaan muotoa..

Tapaaminen sujui mukavasti; paikalla olevat yrittäjät esittelivät yritystään ja tuotteitaan, juteltiin blogeista, langoista ja bloggaamisesta ja tietenkin shoppailtiin lankoja.


En tiedä voiko lankaholisti näin sanoa, mutta onnekseni minulla oli vain noin 20 euron budjetti lankaostoksiin tälle reissulle. Osasyynä pieneen budjettiin oli se, että matkalaukkuni oli jo valmiiksi tupaten täynnä.. Halusin ostaa kaksi kerää Vikingin Alpaca Silkiä lisää J:n kaulahuiviin ja ihme kyllä löysin vielä samaa värjäyserää jota olin ostanut viime joulukuussa edellisellä Oulun reissullani. Lisäksi ostin kaksi vyyhtiä käsinvärjättyä Arwettaa. Mitään suunnitelmaa ei niille vielä ole, sävy vain oli sellainen etten voinut vastustaa kiusausta.

Lankamaailma ja Oulun Ruohonjuuri olivat muistaneet kaikkia lahjapakkauksilla jotka olivat oikein ruhtinaalliset ja ihanat. Kiitos heille siitä! Tällaisia juttuja niistä paljastui:


Voiko lankaholisti toivoa enempää? Pussin täydeltä lankoja, puikkosetti (näitä olenkin halunnut kokeilla) ja virkkuukoukku.
Ruohonjuuren pussukasta tuli Puhdistamon suklaasmoothie- ja raakakaakaojauheet sekä vehnänorasjuoma ja energiapatukka. Olen lainannut kahden viimeisen kuvat netistä koska söin omani kotimatkalla linja-autossa (eli tarpeeseen tulivat!).. :D

Olin vienyt matkalaukkuni Oulun juna-asemalle talteen tapaamisen ajaksi ja muutama ihminen sai todistaa tapahtumaa nimeltä "Henna survoo valmiiksi täyteen laukkuunsa vielä kassillisen kaikkea muuta hyödyllistä". Olin ehtinyt käydä ennen tapaamista kirpparilla ja Valkeassa ostoksilla, joten tavaraa yllättäen oli. Uskollinen pieni laukkuni kuitenkin kesti räjähtämättä kotiin asti.

Kivaa oli! Kiitos Heidille järjestämisestä ja kutsusta :) Oli tosiaan kiva nähdä muitakin bloggaajia! Toivottavasti tavataan toistekin.

5. kesäkuuta 2016

Virkattu säilytyskori

Seikkailin tuossa joku viikko sitten Pinterestissä ja päädyin ihanan värikkääseen blogiin nimeltä My Poppet Makes. Siellä näin jämäkangaskuteista ja langasta virkatun pyöreän maton, jollainen on PAKKO saada. Kuteetkin ovat jotakuinkin valmiina, hieman leikeltävää vielä olisi. Anyways, olen aiemmin nähnyt tällä tavalla virkattuja juttuja mutta en ole koskaan itse kokeillut tekniikkaa, joten päätin tehdä harjoituskappaleena korin.

Ohje: My Poppet Makes: Coil & Crochet rainbow basket
Koukku: 3,00mm
Valkoinen trikookude
Lanka: Alize Baby Wool (40% villa, 40% akryyli, 20% bambu)
Menekki: n. 100g

Koriin löytyy todella hyvä, kuvallinen ohje kyseisestä blogista ja linkitän sen tähän vaikka teinkin oman korini aivan omien mieltymysten mukaan. Oma korini on rutkasti isompi kuin ohjeessa tehty, ja siitä tulikin hieman löysä. Luulen, että pienemmällä koukulla olisi mahdollisesti saanut hieman jäykemmän korin. 

Käyttämäni langan sain kummitädiltäni parisen vuotta sitten, enkä ole sille keksinyt mitään käyttöä tähän mennessä. Koriin kulutin yhden kokonaisen (50g) kerän ja yhden paria metriä vajaan kerän, eli yhteensä noin 100g lankaa. Kudetta en ole punninnut, mutta sanoisin että yllättävän pieni määrä sitä riittää tällaiseen koriin. Käytin suunnilleen suuren appelsiinin kokoisen palleron kudetta.


Lanka on kauniin väristä, sinisen ystävänä minua kiehtoo eniten tuo turkoosi ja vaaleanvihreä. Ei oranssissakaan mitään vikaa ole, se sopii tähän oikein kivasti.

Kori oli helppo ja kiva tehdä. Se valmistui aika nopsaan telkkaria katsellessa. Ainoa asia mihin piti kiinnittää huomiota oli, että piti trikookuteen riittävän tiukalla jotta korista ei tulisi kauhean möykkyinen.
Korin halkaisija on noin 22cm ja korkeus 16cm. Olen taittanut korin yläreunan kaksinkerroin jotta se olisi hieman tukevampi.


Kori on ollut käytössä makuuhuoneessa kaikenlaisten tavaroiden säilytyksessä. Tässä taloudessa kun noita kirjoja, latureita ja kurkkupastillirasioita sattuu ajelemaan ympäri kämppää.. Tämä on ollut oikein käytännöllinen niiden keräämiseen. On kiva, kun tavarat löytyy samasta paikasta ja ovat käsillä nukkumaan mennessä.

Seuraavaksi varmaan niiden matonkuteiden kimppuun ja mattoa pikkuhiljaa koukulle. Haaveilin isosta vihreä/sinisestä matosta jossa käyttäisin hopeanharmaata puuvillalankaa virkkaamiseen. Ajatus on kutkuttava, mutta lopputuloksesta en vielä osaa sanoa.. :)

22. toukokuuta 2016

Lehtikämmekkäät osa 2.

Malli: Netti-ET:ssä ilmestynyt otsikolla "Neulo kämmekkäät",
mallin suunnittelija Susanna Mertsalmi. 
Olen tulostanut ohjeen syksyllä 2013 eikä sitä löydy enää ainakaan ET:n sivuilta. 
Lanka: Keväänvihreä Novita Nalle
Puikot: 3,00mm Cubics
Menekki: 40g
Fiilis: Oi!

Neuloin syksyllä 2013 nämä kämmekkäät itselleni vaaleanpunaisena, ja väristään huolimatta (sävy on jotenkin..ei niin mieleinen) olen käyttänyt niitä todella paljon. Olen huomannut, että tämä malli suojaa hyvin sormia ja Nalle on juuri sellainen sopivan lämpöinen lanka kevään ja syksyn keleille kun ei vielä tarvitse lapasia mutta kädet kaipaavat jotain suojaa.

Innostuin kaivamaan ohjeen esiin kansiostani parisen viikkoa sitten. Onneksi olin pitänyt siitä suht. hyvää huolta, koska en löytänyt sitä enää netistä! Ainakaan sieltä, mistä sen alunperin bongasin, eli netti-ET:n sivuilta. Jos joku tietää, mistä ohjeen löytää vielä sähköisessä muodossa, minulle saa vinkata. Haluan ehdottomasti tulostaa itselleni puhtaan version, jonka paperin reunat eivät ole täynnä muistiinpanoja kaikkeen satunnaiseen asiaan liittyen. Novitan sivut voisivat olla yksi paikka mistä tätä voisi kaivella, mutta tähän hetkeen en jaksanut alkaa käymään ohjeita lävitse. Toinen vaihtoehto voisi olla ottaa yhteyttä suoraan suunnittelijaan..?


Väriksi valikoitui tällä kertaa ihanan keväinen vihreä, jota minulla oli kerä jemmassa. Kerästä jäi vielä, joten voi olla että toiset samanmoiset siitä vielä tikutellaan. Jostain syystä minulla on tänä keväänä hirveä innostus vihreään väriin; olen mm. suunnitellut virkkaavani vihreän maton olohuoneeseen. Joten voisin kuvitella käyttäväni tämän värisiä kämmekkäitä. Nämä tosin ovat lähdössä yhdelle ystävistäni lahjaksi.. :)

Kämmekkäiden malli on mielestäni tosi kiva ja vihreä väri tuo mieleeni koivun juuri puhjenneet lehdet. Pitsineule on helppo ja sen oppii nopeasti ulkoa. Edelleen näiden neulomiseen jää koukkuun, on pakko saada tehdä vielä pari riviä tai yksi mallikerta lisää. Normaalista poiketen nämä kämmekkäät neulotaan sormista ranteeseen päin, mikä tekee pitsineuleen muodosta kauniisti kättä myötäilevän. Ohjeesta poiketen neuloin ranteeseen vielä yhden mallikerran lisää, joten nämä suojaavat hyvin ranteita. Kämmenpuolella on neulottu sileää ja 1o2n resoria. Näissä on aukkopeukalo.


Kämmekkäät valmiina siis! Olen tänä vuonna ottanut tavoitteekseni saada kaikki lahjamuistamiset valmiiksi hyvissä ajoin ja toistaiseksi ainakin hyvin menee. Suunnitelmissa olisi tehdä ainakin kahdet sukat, yhdet tai kahdet huovutetut tossut, pikkutytön neuletakki, parit lapaset ja varmaan vielä vaikka mitä muuta joten tekemistä riittää edelleen. Mutta fiiliksen mukaan mennään tänä vuonna. Ei enää väkisin tekemistä mulle!

5. toukokuuta 2016

Pikku Lila

Ohje: Fatty Lumpkin the Brave African Flower Pony (Ravelry, maksullinen)
Koukku: 3,00mm
Käytetyt langat: Novita Nalle valkoinen
Kotikulta Villainen vaaleanpunainen
Gjestal Maija pinkki ja lila
Menekki yhteensä: 224g
Koko: korkeus 24cm, pituus pepusta turpaan 40cm
Fiilis: Tästä tuli IHANA!

Tämän kaverin tarina alkaa heinäkuussa 2014 isäni kesämökiltä. Olimme siellä kahden ystäväni kanssa viettämässä laatuaikaa ja olin ottanut muutaman yhteensopivan kerän lankaa ja virkkuukoukun mukaani. Luulen, että olin vasta törmännyt Heidi Bearsin ihaniin afrikankukkaeläimiin? Joka tapauksessa, yksi ohje piti heti saada ostaa ja valikoin projektikseni tämän heposen. Siitä oli tuleva kummitytölleni synttäri- tai joululahja!
Virkkasin sillä reissulla varmaan tusinan verran afrikankukkia. Kuten arvata saattaa, innostus kukkien virkkaamiseen kuitenkin lopahti pian. Vaikka lopputulos houkutteli kovasti, en yleensä ole kovin pitkäjänteinen käsityöntekijä; ajatus monenkymmenen lähes samanlaisen kukan virkkaamisesta kyllästytti jo etukäteen :D

Pitkän aikaa (reilu vuosi) meni niin, että virkkasin pari kukkaa silloin tällöin. Kummitytön synttärit tuli, samoin joulu, kahteenkin otteeseen, eikä hepasta ollut tietoakaan. Täytyy kyllä myöntää, että kummitäti tunsi itsensä aika saamattomaksi käsityöläiseksi siinä kohtaa, kun hepasta oli valmiina vain kasa kukkia. Eikä niitäkään tarpeeksi! Otin viimein itseäni niskasta kiinni ja virkkasin viime joululomalla viimeisetkin kukat valmiiksi.


Mitään edistystähän tämän kanssa ei juuri tapahtunut ennen tätä viikkoa. Olen ollut koko alkuviikon kipeänä eli siis viettänyt sairaslomaa kotona. Maanantaina päätin ottaa koukun käteen ja kaivaa kukat sekä kasausohjeen esiin ja alkaa hommiin. 
Ohje on megalomaanisen pitkä ja yksityiskohtainen ja siitäkin huolimatta onnistuin tekemään pari kohtaa ihan päin mitä sattuun. Enemmän nauratti kuin harmitti ne ihmeellisen muotoiset pötkäleet jotka onnistuin ensin saamaan aikaan. Ajatus "Kui tämä näyttää niin kummalta?" pyöri päässä useampaan kertaan. 
Kasasin ponia nurin päin, koska olin virkannut kukat täysin valmiiksi etukäteen enkä halunnut erottuvia saumoja ponin ulkopuolelle. Ohje kertoi, että viimeisellä kerroksella kukan olisi voinut jo virkata yhteen toisen kukan kanssa, mutta enhän mä sinne asti koskaan ohjeiden lukemisen kanssa päässyt ennen kuin kaikki kukat olivat jo valmiina..
Mutta! Ponin kokoaminen onnistuu siis aivan hienosti myös nurinpäin. Virkkasin kukkaset yhteen kiinteillä silmukoilla ja ulospäin saumat näyttävät aivan samalta kuin olisin virkannut ja kasannut sen ohjeen mukaan.


Kasasin vartalon yhtenä osana ja pään omana osanaan. Käänsin kummatkin kappaleet oikein päin, täytin ne vanulla ja virkkasin osat yhteen nurjalta puolelta niin pitkälle kuin pystyin. Lopun aukon ompelin neulan kanssa umpeen kun olin ensin lisännyt täytettä kaulan seudulle.

Onnekseni löysin nappilootastani sopivan kokoiset ja näköiset silmät ponille. Ohjeessa oli hyvä kikka niiden kiinnittämiseen, ja toivonkin että ne tulevat pysymään mukana kaikissa leikeissä joita ponin tuleva omistaja sille suo :)

Hännän ja harjan tekeminen oli mukavaa puuhastelua. Niiden kiinnittäminen /olisi/ voinut olla juttu sinänsä. Onko kukaan tehnyt tällaista ja onnistunut kiroamatta kiinnittämään harjan ja hännän tavallisen suoran neulan kanssa? Veikkaan, että mä en ainakaan olisi onnistunut siinä. Onnekseni ostin kuitenkin jokin aika sitten verhoiluneulapaketin, jossa tuli kaikenmittaisten suorien neulojen kanssa myös kaksi eri kokoista käyräneulaa. Pehmoleluntekijät! Käyräneula on must hankinta! Sellaisella ompelee sekä hännän että harjan paikalleen todella siististi ja helposti, muista amigurumien ruumiinosasista puhumattakaan.


Poni valmistui viimein, eikä sen kasaaminen vienyt lopulta kauhean montaa tuntia. Lopputulos miellyttää omaa silmää niin paljon, että taidan aloittaa toisenkin tällaisen yhtenä uutena ikuisuusprojektina!

Pikku Lila on yksi  Kevään keskeneräiset -haasteeseen ilmoittamistani töistä. Kokonaisuudessaan ilmoitin haasteeseen kolme työtä, ja niistä kaksi on nyt valmiina. Edellisestä valmistuneesta työstäni voit lukea TÄÄLTÄ.


2. toukokuuta 2016

Alpakkaa, valepalmikkoa ja kukkia

Koko: noin 26 (pohjan pituus 13cm)
Puikot: 3,00mm Cubics
Lanka: Drops Alpaca Mix vaaleanharmaa sukkiin
Kukkiin Novita Nalle valkoinen ja Gjestal Maija pinkki
Lisäksi hieman helmiä
Langan menekki; 65g

Lupauduin vuoden alussa neulomaan kummitytölleni ylipolvensukat. Suunnittelin sukat itse annettujen mittojen mukaan. Muutaman erilaisen pitsiviritelmän jälkeen päädyin helppoon valepalmikkoon.
Alla on ohjeentynkää itselle muistiin ja muille käyttöön. Jos se ei kiinnosta, näiden sukkien syntyprosessista voi lukea seuraavan kuvan alta :)

Loin aloitukseen 60 silmukkaa ja aloitin valepalmikoiden neulomisen. 
1.-3. kerros: 2 nurin, kolme oikein, toista koko kerros.
4. kerros: 2 nurin, nosta 1 silmukka neulomatta, neulo 2 seuraavaa oikein
ja vedä sitten neulomatta nostettu silmukka neulottujen yli. Toista koko kerros
5. kerros: 2 nurin, 1 oikein, langankierto, 1 oikein. Toista koko kierros. 
Seuraavalla 2n3o kerroksella neuloin langankierron takareunasta oikein jolloin valepalmikkoon ei jää reikää.

Sukan varren pituus on kokonaisuudessaan 24cm ja halusin kaventaa nilkkaa kohti mentäessä silmukoita hieman pois. Päädyin kaventamaan ne seuraavasti:
Kun olin neulonut vartta 8cm, kavensin 1. valepalmikkokerroksella joka toisen 2n -> 1n. 
Eli neuloin kerroksen 2 nurin yhteen, 3o, 2n, 3o, 2 nurin yhteen, 3o.. jne kunnes kerros oli valmis ja jäljelle jäi 54s. Jatkoin neulomalla kuviota normaalisti, ja kavensin loput 2n -> 1n kun olin neulonut vartta 16cm. Silmukoita jäi 48 ja neuloin varren loppuun valepalmikolla (3o1n).

Kantalapun korkeus on noin 6cm ja tein kantapään vahvennettuna. Jako kantapäässä 7-10-7.
Kantalapun reunasta poimin 14s/puoli ja kavensin silmukat joka kerroksella niin kauan että jäljellä oli 12s/puikko. Sitten vaan perussukkaa niin pitkälle että pikkuvarvas peittyy. Tein näihin sukkiin sädekavennuksen.


Sukkien valmistuminen tuntui kestävän ikuisuuden. Johtunee varmaan pitkälti ohuesta langasta ja rajallisesta työskentelyajasta. Toisaalta kyllästyin nopeasti; jotenkin ei ollut yhtään sellainen harmaa lanka ja yksinkertainen malli -fiilis. Joten nämä jäivät useimmiten jonkun muun työn jalkoihin.

Kun olin viimein tikutellut sukat valmiiksi (taisi mennä parisen kuukautta), sain pyynnön että jokunen kukkanen olisi kiva myös. Tottakai, kyseessä on pieni, leikki-ikäinen tyttö joka tykkää kaikenlaisesta hörhellyksestä joten en ihmettele pyyntöä yhtään. Mutta kuinka ne kukkaset aiheuttivatkaan päänvaivaa! Virkkasin jos jonkinlaisia kukkia eikä mikään tuntunut sopivan sukkiin. Muutamat ompelin kiinnikin ja irroitin taas. Kokeilin lisäksi nauhoja, helmiä ja paljetteja mutta ei. Sukat tuntuivat vastustavan niitä kaikkia. Lopulta otin neulan käteeni ja ompelin ne ihan ensimmäiset kukkaset kiinni sukkiin, taittelin ne säilytyspussiin ja heitin käsityökoriin.

Sukat hautautuivat korin alimmaisiksi ja olo niiden suhteen oli hyvin stressaantunut ja hieman ahdistunutkin. En ollut tyytyväinen, en sitten yhtään. En halunnut nähdä koko sukkia, ja niin ne saivat kuukauden päivät piilotella korissa katseeni ulottumattomissa. Viimein (johtuneeko simasta, kauniista ilmasta vai mistä?) kaivoin päättäväisesti ne vappuna esiin ja levitin helmivarastoni askartelupöydälle. Päätin, että viimeistä kertaa näiden sukkien kanssa. Parit helmet ompelin kiinni ja otin irti, kunnes löytyi se omaan silmään kivan näköinen combo. Hempeää vaaleanpunaista, hieman pinkkiä, vaaleansinistä, kirkasta ja kermaa. Täydellistä!

Yhä olen sitä mieltä, että nämä kukat ovat liian jotain. Isot, väärän väriset, väärässä kohtaa, vääränlaiset? Mutta nuo helmet pelastivat ne tällä kertaa ja taidan uskaltaa jo
pa sanomaan, että olen ihan tyytyväinen nyt lopulta. Ainakin tieto sukkien tulevasta paketoimisesta ja postituksesta tekee hyvälle mielelle. Toivon, että sukat ovat sopivat ja mieleiset myös vastaanottajalle.. :)