22. marraskuuta 2015

So sweet socks + pikkusukkia

 Malli: So sweet socks (Niina Laitinen)
Koko: 36
Lanka: Käsinvärjätty Novita Nalle, 66g
Puikot: 3,00mm

Yhdet joululahjasukat valmiina! Halusin tehdä jotain muuta kuin ihan tavallista yksiväristä tai raitasukkaa, joten valikoin tämän mallin Ravelryn ihmeellisestä maailmasta.
Varteen tuleva pitsineule on superhelppo ja sen oppii melkein heti ulkoa, joskin ensimmäisillä parilla-kolmella pitsikerroksella piti hieman laskeskella että silmukat menisivät tasan niin kuin pitääkin.
Ohjeesta poiketen tein tavallisen vahvistetun kantapään ristiinvahvennetun sijaan.

Lanka on kulkeutunut minulle Facebookin Lankahamsterit -ryhmästä joskus parisen vuotta sitten. Ajattelin nyt että voisi olla aika viimein korkata tämä yksinäinen pallero pois ajelemasta lankajemmasta. Ajattelin että lanka olisi pätkävärjättyä, mutta yllättäen se muodostikin oikein siistin raidoituksen jalkateriin. Todella kiva yllätys! Sitä jäi vielä pieni jämäpallero, se päässee joihinkin raitasukkiin kunhan saan taas aikaiseksi raitaa puikoille.


Neuloin myös ystäväni lapsille, toisin sanoen kummitytölleni ja hänen pikkuveljelleen tällaiset raitasukat jo jonkin aikaa sitten. Langat on ohuita, noin kolmosen puikoilla neulottavia jämälankoja, jotka löytyivät jämälankapussistani, joten en osaa merkeistä sanoa yhtään mitään. Luulen, että isompien sukkien varsissa raitalankana taitaa olla Novita Nallea Jäätelö -värissä.
Isompiin sukkiin (koko 24-25) meni 36g ja pienempiin (koko 20-21) 25g lankaa. Ennen joulua voisi tehdä vielä toiset parit lisää..

Audi alpakasta

Koko: Sopiva. Menee sekä minulle että poikakaverille.
Lanka: Drops Alpaca Mix
Väreinä grafiitti ja vaaleanharmaa
Menekki: 82g

Halusin yllättää poikaystäväni pipolla, joka tulisi käyttöön eikä jäisi kaapin perälle muiden neuleiden joukkoon. Viimeksi tekemäni, sininen villapipo on ollut minulla muutaman kerran töissä mukana (autojen ajaminen aamusta ulos on ollut melko viileää hommaa) ja valitettavasti jouduin toteamaan että se kutittaa sietämättömästi. Joten pipo naftaliiniin ja uutta puikoille.

Valitsin langaksi ihanan pehmeää alpakkaa, joka sattui käteen lankajemmaa kaivellessani. Taisin ostaa sitä noin vuosi sitten mielessäni jonkinlaiset raitakämmekkäät tai jotain? Joka tapauksessa sitä löytyi grafiitinharmaana, vaaleanharmaana sekä sinapinkeltaisena, kaksi kerää kutakin.
Loin silmukat pipoon, lanka kaksinkertaisena ja käytössä vitosen puikot.

Pipon luulisi valmistuvan nopeasti, ja niinhän se olisi valmistunutkin jos olisin jättänyt kikkailut sikseen ja hieman suunnitellut ennen aloittamista. Omaan tyyliini tein pipon useampaan kertaan:

1) Yritin neuloa pipon niin että teksti tulisi samalla kertaa kirjoneuleena. Koska teksti kattaa vain puoli pipoa, seurauksena oli että tekstin kohdalle tuli vain hillittömän pitkät langanjuoksut joita olisi pitänyt jälkeenpäin sitoa. E-ei. Purkutuomio. Seurauksena tuli purettua myös resori, koska kyseinen alpakkalanka tykkäsi purkautua niin vikkelästi että iso osa silmukoista karkasi monta kerrosta alaspäin.

2) Uusi yritys. Päätin silmukoida tekstin jälkeenpäin joten otin puikoille vain grafiitinharmaan langan. Neuloin pipon valmiiksi ja sovitin poikaystäväni päähän. Pipo osoittautui liian matalaksi, joten kavennusten verran purkuun (plus vähän lisää karanneiden silmukoiden vuoksi) ja lisää pituutta. Pipo valmis.

3) Uusin Novita napsahti postilaatikkoon ja bongasin sieltä pipon käännetyllä reunalla. Totesin, etten tykännytkään pipossa olevasta resorireunasta ja purkasin jälleen kerran kavennusten verran piposta pois. Neuloin resorin verran lisää pituutta ja jälleen ne kavennukset. Taitoin resorin nurjalle, kaivoin esiin neulan ja lankaa ja ompelin resorin kiinni niin, että se pysyisi kaksinkerroin. Pipo oli vihdoin, no, pipo. Valmis.

Etukäteen olin hieman jännittänyt tätä tulevaa silmukointiurakkaa, koska aiemmin olen silmukoinut vain jotain pientä. Ensin tein Audi -logon renkaat, sitten aloitin kirjaimet U -kirjaimesta. Viimeisenä tein A:n, joka osoittautuikin jostain syystä vaikeimmaksi hahmottaa. On naurettavaa, kuinka vaikeaa voi olla saada aikaan oikean mallisia ja kokoisia kirjaimia vaikka koko ajan laskee silmukoita sekä pysty- että vaakasuoraan ruutupaperilta..

Lopputulos on pienen höyryttelyn jälkeen oikein kiva. Silmukoinnista huomaa että harjoitella saisi, mutta täytyy sanoa että olen kyllä ihan ylpeä siitä mitä sain aikaan. Kaikista parasta pipon valmistumisessa on kuitenkin se, että se on ollut käytössä joka päivä sen jälkeen kun viimeinenkin langanpää pääteltiin!