22. toukokuuta 2016

Lehtikämmekkäät osa 2.

Malli: Netti-ET:ssä ilmestynyt otsikolla "Neulo kämmekkäät",
mallin suunnittelija Susanna Mertsalmi. 
Olen tulostanut ohjeen syksyllä 2013 eikä sitä löydy enää ainakaan ET:n sivuilta. 
Lanka: Keväänvihreä Novita Nalle
Puikot: 3,00mm Cubics
Menekki: 40g
Fiilis: Oi!

Neuloin syksyllä 2013 nämä kämmekkäät itselleni vaaleanpunaisena, ja väristään huolimatta (sävy on jotenkin..ei niin mieleinen) olen käyttänyt niitä todella paljon. Olen huomannut, että tämä malli suojaa hyvin sormia ja Nalle on juuri sellainen sopivan lämpöinen lanka kevään ja syksyn keleille kun ei vielä tarvitse lapasia mutta kädet kaipaavat jotain suojaa.

Innostuin kaivamaan ohjeen esiin kansiostani parisen viikkoa sitten. Onneksi olin pitänyt siitä suht. hyvää huolta, koska en löytänyt sitä enää netistä! Ainakaan sieltä, mistä sen alunperin bongasin, eli netti-ET:n sivuilta. Jos joku tietää, mistä ohjeen löytää vielä sähköisessä muodossa, minulle saa vinkata. Haluan ehdottomasti tulostaa itselleni puhtaan version, jonka paperin reunat eivät ole täynnä muistiinpanoja kaikkeen satunnaiseen asiaan liittyen. Novitan sivut voisivat olla yksi paikka mistä tätä voisi kaivella, mutta tähän hetkeen en jaksanut alkaa käymään ohjeita lävitse. Toinen vaihtoehto voisi olla ottaa yhteyttä suoraan suunnittelijaan..?


Väriksi valikoitui tällä kertaa ihanan keväinen vihreä, jota minulla oli kerä jemmassa. Kerästä jäi vielä, joten voi olla että toiset samanmoiset siitä vielä tikutellaan. Jostain syystä minulla on tänä keväänä hirveä innostus vihreään väriin; olen mm. suunnitellut virkkaavani vihreän maton olohuoneeseen. Joten voisin kuvitella käyttäväni tämän värisiä kämmekkäitä. Nämä tosin ovat lähdössä yhdelle ystävistäni lahjaksi.. :)

Kämmekkäiden malli on mielestäni tosi kiva ja vihreä väri tuo mieleeni koivun juuri puhjenneet lehdet. Pitsineule on helppo ja sen oppii nopeasti ulkoa. Edelleen näiden neulomiseen jää koukkuun, on pakko saada tehdä vielä pari riviä tai yksi mallikerta lisää. Normaalista poiketen nämä kämmekkäät neulotaan sormista ranteeseen päin, mikä tekee pitsineuleen muodosta kauniisti kättä myötäilevän. Ohjeesta poiketen neuloin ranteeseen vielä yhden mallikerran lisää, joten nämä suojaavat hyvin ranteita. Kämmenpuolella on neulottu sileää ja 1o2n resoria. Näissä on aukkopeukalo.


Kämmekkäät valmiina siis! Olen tänä vuonna ottanut tavoitteekseni saada kaikki lahjamuistamiset valmiiksi hyvissä ajoin ja toistaiseksi ainakin hyvin menee. Suunnitelmissa olisi tehdä ainakin kahdet sukat, yhdet tai kahdet huovutetut tossut, pikkutytön neuletakki, parit lapaset ja varmaan vielä vaikka mitä muuta joten tekemistä riittää edelleen. Mutta fiiliksen mukaan mennään tänä vuonna. Ei enää väkisin tekemistä mulle!

5. toukokuuta 2016

Pikku Lila

Ohje: Fatty Lumpkin the Brave African Flower Pony (Ravelry, maksullinen)
Koukku: 3,00mm
Käytetyt langat: Novita Nalle valkoinen
Kotikulta Villainen vaaleanpunainen
Gjestal Maija pinkki ja lila
Menekki yhteensä: 224g
Koko: korkeus 24cm, pituus pepusta turpaan 40cm
Fiilis: Tästä tuli IHANA!

Tämän kaverin tarina alkaa heinäkuussa 2014 isäni kesämökiltä. Olimme siellä kahden ystäväni kanssa viettämässä laatuaikaa ja olin ottanut muutaman yhteensopivan kerän lankaa ja virkkuukoukun mukaani. Luulen, että olin vasta törmännyt Heidi Bearsin ihaniin afrikankukkaeläimiin? Joka tapauksessa, yksi ohje piti heti saada ostaa ja valikoin projektikseni tämän heposen. Siitä oli tuleva kummitytölleni synttäri- tai joululahja!
Virkkasin sillä reissulla varmaan tusinan verran afrikankukkia. Kuten arvata saattaa, innostus kukkien virkkaamiseen kuitenkin lopahti pian. Vaikka lopputulos houkutteli kovasti, en yleensä ole kovin pitkäjänteinen käsityöntekijä; ajatus monenkymmenen lähes samanlaisen kukan virkkaamisesta kyllästytti jo etukäteen :D

Pitkän aikaa (reilu vuosi) meni niin, että virkkasin pari kukkaa silloin tällöin. Kummitytön synttärit tuli, samoin joulu, kahteenkin otteeseen, eikä hepasta ollut tietoakaan. Täytyy kyllä myöntää, että kummitäti tunsi itsensä aika saamattomaksi käsityöläiseksi siinä kohtaa, kun hepasta oli valmiina vain kasa kukkia. Eikä niitäkään tarpeeksi! Otin viimein itseäni niskasta kiinni ja virkkasin viime joululomalla viimeisetkin kukat valmiiksi.


Mitään edistystähän tämän kanssa ei juuri tapahtunut ennen tätä viikkoa. Olen ollut koko alkuviikon kipeänä eli siis viettänyt sairaslomaa kotona. Maanantaina päätin ottaa koukun käteen ja kaivaa kukat sekä kasausohjeen esiin ja alkaa hommiin. 
Ohje on megalomaanisen pitkä ja yksityiskohtainen ja siitäkin huolimatta onnistuin tekemään pari kohtaa ihan päin mitä sattuun. Enemmän nauratti kuin harmitti ne ihmeellisen muotoiset pötkäleet jotka onnistuin ensin saamaan aikaan. Ajatus "Kui tämä näyttää niin kummalta?" pyöri päässä useampaan kertaan. 
Kasasin ponia nurin päin, koska olin virkannut kukat täysin valmiiksi etukäteen enkä halunnut erottuvia saumoja ponin ulkopuolelle. Ohje kertoi, että viimeisellä kerroksella kukan olisi voinut jo virkata yhteen toisen kukan kanssa, mutta enhän mä sinne asti koskaan ohjeiden lukemisen kanssa päässyt ennen kuin kaikki kukat olivat jo valmiina..
Mutta! Ponin kokoaminen onnistuu siis aivan hienosti myös nurinpäin. Virkkasin kukkaset yhteen kiinteillä silmukoilla ja ulospäin saumat näyttävät aivan samalta kuin olisin virkannut ja kasannut sen ohjeen mukaan.


Kasasin vartalon yhtenä osana ja pään omana osanaan. Käänsin kummatkin kappaleet oikein päin, täytin ne vanulla ja virkkasin osat yhteen nurjalta puolelta niin pitkälle kuin pystyin. Lopun aukon ompelin neulan kanssa umpeen kun olin ensin lisännyt täytettä kaulan seudulle.

Onnekseni löysin nappilootastani sopivan kokoiset ja näköiset silmät ponille. Ohjeessa oli hyvä kikka niiden kiinnittämiseen, ja toivonkin että ne tulevat pysymään mukana kaikissa leikeissä joita ponin tuleva omistaja sille suo :)

Hännän ja harjan tekeminen oli mukavaa puuhastelua. Niiden kiinnittäminen /olisi/ voinut olla juttu sinänsä. Onko kukaan tehnyt tällaista ja onnistunut kiroamatta kiinnittämään harjan ja hännän tavallisen suoran neulan kanssa? Veikkaan, että mä en ainakaan olisi onnistunut siinä. Onnekseni ostin kuitenkin jokin aika sitten verhoiluneulapaketin, jossa tuli kaikenmittaisten suorien neulojen kanssa myös kaksi eri kokoista käyräneulaa. Pehmoleluntekijät! Käyräneula on must hankinta! Sellaisella ompelee sekä hännän että harjan paikalleen todella siististi ja helposti, muista amigurumien ruumiinosasista puhumattakaan.


Poni valmistui viimein, eikä sen kasaaminen vienyt lopulta kauhean montaa tuntia. Lopputulos miellyttää omaa silmää niin paljon, että taidan aloittaa toisenkin tällaisen yhtenä uutena ikuisuusprojektina!

Pikku Lila on yksi  Kevään keskeneräiset -haasteeseen ilmoittamistani töistä. Kokonaisuudessaan ilmoitin haasteeseen kolme työtä, ja niistä kaksi on nyt valmiina. Edellisestä valmistuneesta työstäni voit lukea TÄÄLTÄ.


2. toukokuuta 2016

Alpakkaa, valepalmikkoa ja kukkia

Koko: noin 26 (pohjan pituus 13cm)
Puikot: 3,00mm Cubics
Lanka: Drops Alpaca Mix vaaleanharmaa sukkiin
Kukkiin Novita Nalle valkoinen ja Gjestal Maija pinkki
Lisäksi hieman helmiä
Langan menekki; 65g

Lupauduin vuoden alussa neulomaan kummitytölleni ylipolvensukat. Suunnittelin sukat itse annettujen mittojen mukaan. Muutaman erilaisen pitsiviritelmän jälkeen päädyin helppoon valepalmikkoon.
Alla on ohjeentynkää itselle muistiin ja muille käyttöön. Jos se ei kiinnosta, näiden sukkien syntyprosessista voi lukea seuraavan kuvan alta :)

Loin aloitukseen 60 silmukkaa ja aloitin valepalmikoiden neulomisen. 
1.-3. kerros: 2 nurin, kolme oikein, toista koko kerros.
4. kerros: 2 nurin, nosta 1 silmukka neulomatta, neulo 2 seuraavaa oikein
ja vedä sitten neulomatta nostettu silmukka neulottujen yli. Toista koko kerros
5. kerros: 2 nurin, 1 oikein, langankierto, 1 oikein. Toista koko kierros. 
Seuraavalla 2n3o kerroksella neuloin langankierron takareunasta oikein jolloin valepalmikkoon ei jää reikää.

Sukan varren pituus on kokonaisuudessaan 24cm ja halusin kaventaa nilkkaa kohti mentäessä silmukoita hieman pois. Päädyin kaventamaan ne seuraavasti:
Kun olin neulonut vartta 8cm, kavensin 1. valepalmikkokerroksella joka toisen 2n -> 1n. 
Eli neuloin kerroksen 2 nurin yhteen, 3o, 2n, 3o, 2 nurin yhteen, 3o.. jne kunnes kerros oli valmis ja jäljelle jäi 54s. Jatkoin neulomalla kuviota normaalisti, ja kavensin loput 2n -> 1n kun olin neulonut vartta 16cm. Silmukoita jäi 48 ja neuloin varren loppuun valepalmikolla (3o1n).

Kantalapun korkeus on noin 6cm ja tein kantapään vahvennettuna. Jako kantapäässä 7-10-7.
Kantalapun reunasta poimin 14s/puoli ja kavensin silmukat joka kerroksella niin kauan että jäljellä oli 12s/puikko. Sitten vaan perussukkaa niin pitkälle että pikkuvarvas peittyy. Tein näihin sukkiin sädekavennuksen.


Sukkien valmistuminen tuntui kestävän ikuisuuden. Johtunee varmaan pitkälti ohuesta langasta ja rajallisesta työskentelyajasta. Toisaalta kyllästyin nopeasti; jotenkin ei ollut yhtään sellainen harmaa lanka ja yksinkertainen malli -fiilis. Joten nämä jäivät useimmiten jonkun muun työn jalkoihin.

Kun olin viimein tikutellut sukat valmiiksi (taisi mennä parisen kuukautta), sain pyynnön että jokunen kukkanen olisi kiva myös. Tottakai, kyseessä on pieni, leikki-ikäinen tyttö joka tykkää kaikenlaisesta hörhellyksestä joten en ihmettele pyyntöä yhtään. Mutta kuinka ne kukkaset aiheuttivatkaan päänvaivaa! Virkkasin jos jonkinlaisia kukkia eikä mikään tuntunut sopivan sukkiin. Muutamat ompelin kiinnikin ja irroitin taas. Kokeilin lisäksi nauhoja, helmiä ja paljetteja mutta ei. Sukat tuntuivat vastustavan niitä kaikkia. Lopulta otin neulan käteeni ja ompelin ne ihan ensimmäiset kukkaset kiinni sukkiin, taittelin ne säilytyspussiin ja heitin käsityökoriin.

Sukat hautautuivat korin alimmaisiksi ja olo niiden suhteen oli hyvin stressaantunut ja hieman ahdistunutkin. En ollut tyytyväinen, en sitten yhtään. En halunnut nähdä koko sukkia, ja niin ne saivat kuukauden päivät piilotella korissa katseeni ulottumattomissa. Viimein (johtuneeko simasta, kauniista ilmasta vai mistä?) kaivoin päättäväisesti ne vappuna esiin ja levitin helmivarastoni askartelupöydälle. Päätin, että viimeistä kertaa näiden sukkien kanssa. Parit helmet ompelin kiinni ja otin irti, kunnes löytyi se omaan silmään kivan näköinen combo. Hempeää vaaleanpunaista, hieman pinkkiä, vaaleansinistä, kirkasta ja kermaa. Täydellistä!

Yhä olen sitä mieltä, että nämä kukat ovat liian jotain. Isot, väärän väriset, väärässä kohtaa, vääränlaiset? Mutta nuo helmet pelastivat ne tällä kertaa ja taidan uskaltaa jo
pa sanomaan, että olen ihan tyytyväinen nyt lopulta. Ainakin tieto sukkien tulevasta paketoimisesta ja postituksesta tekee hyvälle mielelle. Toivon, että sukat ovat sopivat ja mieleiset myös vastaanottajalle.. :)



1. toukokuuta 2016

Minion nimeltä Stuart


Moi pitkästä aikaa! Tässä on mennyt puolitoista kuukauttaa viimeisestä päivityksestä, lähinnä sen takia kun ei ole ollut intoa istua koneen ääreen näpyttelemään postauksia. Koko ajan on kuitenkin puikoilla tai koukulla ollut jotain, ja tässä tulevat koukulta valmistuneet pikkukaverit.

Lupauduin virkkaamaan yhden turvalonkeron työkaverini siskolle lahjaksi, joten sellainen syntyi Novitan vanhasta bambulangasta. Väri on kauniin mintunvihreä ja sain kulutettua mustekalaan puolet kerästä (25g). Virkkasin ohjeesta poiketen mustekalan vartalon hieman isommaksi ja tein sille kahdeksan lonkeroa (kaksinkertaisella langalla). Siitä tuli oikein söpö!


Olin eräänä viikonloppuna kyläilemässä enkä tullut pakanneeksi yhtään käsityötä mukaan reissulle. Niinhän siinä sitten kävi, että kyllästyin kahden päivän jälkeen peukaloiden pyörittelyyn ja läksin lanka- ja koukkukaupoille läheiseen Prismaan. Mukaani poimin hyllystä Novitan Kartanoa (keltainen), Miamia (musta) sekä Eco Cottonia (sininen). Virkkuukoukku, jonka ostin taisi olla kokoa 3,5.

Minulla oli jo kauppaan lähtiessä ajatus, mitä virkkaisin jos oikeanväriset langat löytyisivät. Itse asiassa tämä amigurumi on ollut toteutuslistallani jo pienen hetken; halusin virkata poikaystävälleni Minionin. Toteutettavaksi päätyi Stuart -niminen, yksisilmäinen pikkukaveri.


Aloitin sinisellä langalla, virkkasin housut ja jatkoin suoraan kaksinkertaisella keltaisella sinisen kerroksen takalaidasta. Jätin päähän täyttöaukon ja jatkoin virkkaamalla kädet ja jalat valmiiksi. Näihin sain kulumaan parisen tuntia (yllättävää kyllä, kun on oikein innoissaan tekemässä jotain niin valmista tulee todella nopeaan). Jätin osaset odottelemaan kotiin pääsyä ja virkkasin kerien jämistä vielä yhden Minion -turvalonkeron.

Kotona kaivoin jemmoistani Novitan Miamia (valkoinen) sekä Kartanoa (hopeanharmaa) ja pätkän virkkauslankaa (ruskea) ja virkkasin loput osaset valmiiksi molempiin. Hieman neulanpistoja, vähän täytettä ja muutama kiinteä silmukka niin valmista tuli!

Valmis Stuart on 22cm korkea ja noin 10cm leveä jos käsiä ei lasketa. Lankaa meni 71 grammaa.
Minion mustekalan menekki oli 38g. Kumpaankaan ei ole ohjetta, virkkasin ne aikalailla mututuntumalla ja kokeilemalla niin kuin itsestä tuntui parhaalta.


Olen nauttinut tänään ihanasta ulkoilmasta, simasta ja valkovuokoista. Toivottavasti sinullakin on ollut oikein hieno vappu tänä vuonna! :)