Saumurin surinaa

Minua on jo hetken aikaa harmittanut se, että ainoa lenkkeilypiponi on paitsi liian iso, myös hieman liian erikoisen värinen. Ajattelin, ettei sellaisen ompelu itse voi olla kovin vaikeaa, ja niinpä kaivauduin blogien ihmeelliseen maailmaan tutkimaan erilaisia ohjeita.

Vaikeaa ohjeiden löytäminen ei ollut, ja päädyin kokeilemaan kahta erilaista. Toisessa pipo tehdään kahdesta kappaleesta ( MakaMarr ), toisessa taas neljästä (vuori eri kankaasta kuin pääliosa - loistava käyttökohde tilkuille) ( Tikbumsa ).

Näihin harjoittelukappaleisiin käytin kummitädiltäni saatuja trikookankaita. Tulipa samalla testattua mummon vanhan saumurin toiminta - toimii hyvin, joskin jokunen hyppytikki näkyi eksyvän joukkoon. Alkuun ompelin kaksi pipoa, nostin saumurin kaappiin ja otin sen hetken päästä uudestaan esille innostuessani ompelemaan vielä yhden. Näiden ompeluun jää näköjään koukkuun!
Tein samoista kankaista myös yhteensopivat minituubit - eipä palele kaulaa lenkkeillessä..

Ensimmäinen pipo valmistui punaisesta ja punavalkeasta raitatrikoosta, kukkiin sain inspiraation TÄÄLTÄ .
Koska ruusujen teko ei ihan onnistunut, päädyin säätämään omiani ja tekemään erilaisia kukkasia. Yhdessä kukassa on lisäksi koristeena nappeja ja helmiä.

Sininen setti syntyi toisena. Koska kangas itsessään on melko kirjavaa, en laittanut pipoon mitään koristeita (vaikka koristeharakka minussa kovasti yrittikin asetella siihen kaikenlaista napeista alkaen..).
Siniraidallinen pipo on se mattimyöhäinen innostuttaja, johon tein koristeeksi ruusukkeen napilla.
Inpiraatio TÄÄLTÄ .