Pikku Lila

Ohje: Fatty Lumpkin the Brave African Flower Pony (Ravelry, maksullinen)

Koukku: 3,00mm

Käytetyt langat: Novita Nalle valkoinen

Kotikulta Villainen vaaleanpunainen

Gjestal Maija pinkki ja lila

Menekki yhteensä: 224g

Koko: korkeus 24cm, pituus pepusta turpaan 40cm

Fiilis: Tästä tuli IHANA!

Tämän kaverin tarina alkaa heinäkuussa 2014 isäni kesämökiltä. Olimme siellä kahden ystäväni kanssa viettämässä laatuaikaa ja olin ottanut muutaman yhteensopivan kerän lankaa ja virkkuukoukun mukaani. Luulen, että olin vasta törmännyt Heidi Bearsin ihaniin afrikankukkaeläimiin? Joka tapauksessa, yksi ohje piti heti saada ostaa ja valikoin projektikseni tämän heposen. Siitä oli tuleva kummitytölleni synttäri- tai joululahja!

Virkkasin sillä reissulla varmaan tusinan verran afrikankukkia. Kuten arvata saattaa, innostus kukkien virkkaamiseen kuitenkin lopahti pian. Vaikka lopputulos houkutteli kovasti, en yleensä ole kovin pitkäjänteinen käsityöntekijä; ajatus monenkymmenen lähes samanlaisen kukan virkkaamisesta kyllästytti jo etukäteen :D

Pitkän aikaa (reilu vuosi) meni niin, että virkkasin pari kukkaa silloin tällöin. Kummitytön synttärit tuli, samoin joulu, kahteenkin otteeseen, eikä hepasta ollut tietoakaan. Täytyy kyllä myöntää, että kummitäti tunsi itsensä aika saamattomaksi käsityöläiseksi siinä kohtaa, kun hepasta oli valmiina vain kasa kukkia. Eikä niitäkään tarpeeksi! Otin viimein itseäni niskasta kiinni ja virkkasin viime joululomalla viimeisetkin kukat valmiiksi.

Mitään edistystähän tämän kanssa ei juuri tapahtunut ennen tätä viikkoa. Olen ollut koko alkuviikon kipeänä eli siis viettänyt sairaslomaa kotona. Maanantaina päätin ottaa koukun käteen ja kaivaa kukat sekä kasausohjeen esiin ja alkaa hommiin. 

Ohje on megalomaanisen pitkä ja yksityiskohtainen ja siitäkin huolimatta onnistuin tekemään pari kohtaa ihan päin mitä sattuun. Enemmän nauratti kuin harmitti ne ihmeellisen muotoiset pötkäleet jotka onnistuin ensin saamaan aikaan. Ajatus "Kui tämä näyttää niin kummalta?" pyöri päässä useampaan kertaan. 

Kasasin ponia nurin päin, koska olin virkannut kukat täysin valmiiksi etukäteen enkä halunnut erottuvia saumoja ponin ulkopuolelle. Ohje kertoi, että viimeisellä kerroksella kukan olisi voinut jo virkata yhteen toisen kukan kanssa, mutta enhän mä sinne asti koskaan ohjeiden lukemisen kanssa päässyt ennen kuin kaikki kukat olivat jo valmiina..

Mutta! Ponin kokoaminen onnistuu siis aivan hienosti myös nurinpäin. Virkkasin kukkaset yhteen kiinteillä silmukoilla ja ulospäin saumat näyttävät aivan samalta kuin olisin virkannut ja kasannut sen ohjeen mukaan.

Kasasin vartalon yhtenä osana ja pään omana osanaan. Käänsin kummatkin kappaleet oikein päin, täytin ne vanulla ja virkkasin osat yhteen nurjalta puolelta niin pitkälle kuin pystyin. Lopun aukon ompelin neulan kanssa umpeen kun olin ensin lisännyt täytettä kaulan seudulle.

Onnekseni löysin nappilootastani sopivan kokoiset ja näköiset silmät ponille. Ohjeessa oli hyvä kikka niiden kiinnittämiseen, ja toivonkin että ne tulevat pysymään mukana kaikissa leikeissä joita ponin tuleva omistaja sille suo :)

Hännän ja harjan tekeminen oli mukavaa puuhastelua. Niiden kiinnittäminen /olisi/ voinut olla juttu sinänsä. Onko kukaan tehnyt tällaista ja onnistunut kiroamatta kiinnittämään harjan ja hännän tavallisen suoran neulan kanssa? Veikkaan, että mä en ainakaan olisi onnistunut siinä. Onnekseni ostin kuitenkin jokin aika sitten verhoiluneulapaketin, jossa tuli kaikenmittaisten suorien neulojen kanssa myös kaksi eri kokoista käyräneulaa. Pehmoleluntekijät! Käyräneula on must hankinta! Sellaisella ompelee sekä hännän että harjan paikalleen todella siististi ja helposti, muista amigurumien ruumiinosasista puhumattakaan.

Poni valmistui viimein, eikä sen kasaaminen vienyt lopulta kauhean montaa tuntia. Lopputulos miellyttää omaa silmää niin paljon, että taidan aloittaa toisenkin tällaisen yhtenä uutena ikuisuusprojektina!

Pikku Lila on yksi  Kevään keskeneräiset -haasteeseen ilmoittamistani töistä. Kokonaisuudessaan ilmoitin haasteeseen kolme työtä, ja niistä kaksi on nyt valmiina. Edellisestä valmistuneesta työstäni voit lukea TÄÄLTÄ.

Minion nimeltä Stuart

Moi pitkästä aikaa! Tässä on mennyt puolitoista kuukauttaa viimeisestä päivityksestä, lähinnä sen takia kun ei ole ollut intoa istua koneen ääreen näpyttelemään postauksia. Koko ajan on kuitenkin puikoilla tai koukulla ollut jotain, ja tässä tulevat koukulta valmistuneet pikkukaverit.

Lupauduin virkkaamaan yhden turvalonkeron työkaverini siskolle lahjaksi, joten sellainen syntyi Novitan vanhasta bambulangasta. Väri on kauniin mintunvihreä ja sain kulutettua mustekalaan puolet kerästä (25g). Virkkasin ohjeesta poiketen mustekalan vartalon hieman isommaksi ja tein sille kahdeksan lonkeroa (kaksinkertaisella langalla). Siitä tuli oikein söpö!

Olin eräänä viikonloppuna kyläilemässä enkä tullut pakanneeksi yhtään käsityötä mukaan reissulle. Niinhän siinä sitten kävi, että kyllästyin kahden päivän jälkeen peukaloiden pyörittelyyn ja läksin lanka- ja koukkukaupoille läheiseen Prismaan. Mukaani poimin hyllystä Novitan Kartanoa (keltainen), Miamia (musta) sekä Eco Cottonia (sininen). Virkkuukoukku, jonka ostin taisi olla kokoa 3,5.

Minulla oli jo kauppaan lähtiessä ajatus, mitä virkkaisin jos oikeanväriset langat löytyisivät. Itse asiassa tämä amigurumi on ollut toteutuslistallani jo pienen hetken; halusin virkata poikaystävälleni Minionin. Toteutettavaksi päätyi Stuart -niminen, yksisilmäinen pikkukaveri.

Aloitin sinisellä langalla, virkkasin housut ja jatkoin suoraan kaksinkertaisella keltaisella sinisen kerroksen takalaidasta. Jätin päähän täyttöaukon ja jatkoin virkkaamalla kädet ja jalat valmiiksi. Näihin sain kulumaan parisen tuntia (yllättävää kyllä, kun on oikein innoissaan tekemässä jotain niin valmista tulee todella nopeaan). Jätin osaset odottelemaan kotiin pääsyä ja virkkasin kerien jämistä vielä yhden Minion -turvalonkeron.

Kotona kaivoin jemmoistani Novitan Miamia (valkoinen) sekä Kartanoa (hopeanharmaa) ja pätkän virkkauslankaa (ruskea) ja virkkasin loput osaset valmiiksi molempiin. Hieman neulanpistoja, vähän täytettä ja muutama kiinteä silmukka niin valmista tuli!

Valmis Stuart on 22cm korkea ja noin 10cm leveä jos käsiä ei lasketa. Lankaa meni 71 grammaa.

Minion mustekalan menekki oli 38g. Kumpaankaan ei ole ohjetta, virkkasin ne aikalailla mututuntumalla ja kokeilemalla niin kuin itsestä tuntui parhaalta.

Olen nauttinut tänään ihanasta ulkoilmasta, simasta ja valkovuokoista. Toivottavasti sinullakin on ollut oikein hieno vappu tänä vuonna! :)

Lonkeroita kerrakseen

Pakko sanoa, että en juurikaan seuraa uutisointia, en televisiosta enkä netistä. Pääasialliset uutislähteeni ovat työkaverini ja ystäväni, joten kuulen asioista hieman jälkijunassa. Näin tällaisia virkattuja mustekaloja erään työkaverini Facebook -seinällä ja ajattelin, että todella söpöjä otuksia. Kun vielä kuulin, mitä varten otukset oli tehty, innostuin minäkin asiasta ja päätin koukutella muutaman lankavarastossani pyörivistä puuvillalangoista.

Kysehän on siis "turvalonkeroista". Ne ovat keskosen turvaksi virkattuja mustekaloja, joiden lonkeroihin pieni voi tarttua kiinni hoitolaitteiden sijaan. Helpon ohjeen turvalonkeroon löydät YLE:n nettisivuilta .
Alkuperäinen uutinen koski kampanjaa turvalonkeroiden keräämiseksi Satakunnan keskussairaalan keskospotilaille, mutta luulen, että niitä tarvitaan muuallakin. Itse ajattelin lähettää turvalonkeroni hieman kauemmas omalle synnyinseudulleni, sillä luulen että Porissa näitä tulee olemaan pian ja paljon! :)

Tein omat turvalonkeroni Rico Essentials cotton -puuvillalangasta (värilliset), jota sain tuossa muutama vuosi sitten muutaman kerän synttärilahjaksi. Jostain syystä en ole tehnyt mitään puuvillalangasta, joten ne on jääneet lanka-arkun pohjalle odottamaan sopivaa projektia. Onneksi tämä projekti tuli vastaan ja langoille löytyi viimein hyvää mieltä tuottavaa käyttöä! Valkoinen lanka on myös varastossani monta vuotta pyörinyttä Trysil Garnin Tuva -lankaa.

Turvalonkeroita tein yhteensä kuusi ja niihin kului lankaa yhteensä 150g. Yhden mustekalan paino vaihtelee 17-29g:n välillä langasta riippuen. Värillistä lankaa virkkasin kaksinkerroin ja valkoista yksin joten se vaikuttaa aika paljon painoon. Käytössä oli 3mm ja 4mm virkkuukoukut.

Näin keväällä tekee yleensä muutenkin mieli virkata ja usein sukkapuikot vaihtuvatkin virkkuukoukkuun joksikin aikaa. Ennen turvalonkeroita virkkasin muutaman tawashin jämälangoista. Lankoina on käytetty erilaisia akryyli-, puuvilla- ja bambulankojen jämiä ja viiteen tawashiin lankaa kului yhteensä 75 grammaa. Kuvassa on vain neljä, sillä viides, keltainen tawashi lähti maailmalle suoraan koukulta. Langasta riippuen yksi tawashi painaa 11-26 grammaa. Nyt kun näitä sain viimein aikaiseksi, pääsevät ne kokeiluun keittiössä ja kylpyhuoneessa :)

Oletko sinä virkannut viime aikoina turvalonkeroita tai jotain muuta? Lähdetkö helposti mukaan tällaisiin villityksiin?

Kevään keskeneräiset

Mietin jo vuodenvaihteessa että olisi kiva saada jo jonkin aikaa nurkissa pyörineet keskeneräiset neule- ja virkkuutyöt valmiiksi. Kuin tilauksesta bongasin reilu viikko sitten Instagramin kautta Kevään keskeneräiset -haasteen, jonka Silmukan saalistus -blogi on laittanut alulle. Haasteen ideana on saada mukaan ilmoitettu työ tai työt valmiiksi 31.5.2016 mennessä. Löysin rantein ja hyvillä mielin ilman mitään valmistumispakkoa :)

Itse osallistun haasteeseen seuraavilla kolmella neuletyöllä;

Aloitin melkein kaksi vuotta sitten kummitytölleni afrikankukkaponia. Kukkia olen virkannut yhden silloin, toisen tällöin ja viime joululomalla virkkasin loputkin kukkaset valmiiksi. Nyt nämä odottavat poniksi muotoutumistaan. Ohjekin on jo tulostettu, tarvitsisi vain ottaa neula käteen ja alkaa yhdistellä kukkia ja päätellä lankoja..

Tämä on aloitettu viime kesänä, tavoitteena olisi saada aikaiseksi käsipyyhe keittiöön. Vielä pitäisi noin kolmasosa tikuttaa jotta olisi valmista. Eli ei kovinkaan paljoa! Samasta langasta olisi tarkoitus tehdä tälle vielä pariksi tiskirätti, mutta sen jätän tämän haasteen ulkopuolelle vielä tässä vaiheessa.

"Let's rock" -lapaset, joita aloittelin viime syksynä, ovat vielä tässä vaiheessa. Taisi jäädä lapasten neulominen kun palasin takaisin töihin pitkältä sairaslomalta eikä aikaa ja voimia riittänyt kirjoneuleen seuraamiseen. Tuolloin vasen käteni oli työpäivien päätteeksi vielä niin kipeä etten juuri tehnyt käsitöitä kotiin päästyäni. Osasyynä lienee vielä sekin, että halusin antaa nämä yllätyksenä poikaystävälleni, ja on vaikeaa yrittää neuloa salassa jotain kun toinen pyörii koko ajan kotosalla..

Osallistutko sinä haasteeseen? 
Löytyikö jemmoista enemmänkin keskeneräisiä kuin luulit niitä olevankaan?

Muita keskeneräisiä ja suunnitteilla olevia neuleita minulta löytyy muutama kappale;

1. Kirjoneulelapaset pikkusiskolleni (mustaa ja harmaata - ankeaa neulottavaa, vaikka kyseisistä väreistä pidänkin), puolikasta lapasta ja kahta peukaloa vaille valmiina.
2. Valepalmikkoiset ylipolvensukat kummitytölleni on tämän hetken kahvitaukotyönä, olen neulonut vasta ensimmäisen sukan varren valmiiksi.
3. Pipo poikaystäväni isälle, vielä aloittamatta. Tätä varten tuli tilattua taas lisää lankaakin..
4. Mummonneliöpeitto valmistuu kippuhiljaa kaiken muun ohessa. Olen tainnut viimeksi virkata siihen lappuja joskus marraskuussa, valkoisesta Novitan Säteestä.
5. Ratun rasat -enkelilapaset on olleet kesken ties kuinka kauan. Yksinäinen lapanen kahden lankakerän kera on matkustanut kanssani pitkin suomea sitä mukaa kun olen muuttanut paikkakunnalta toiselle.
6. Poikaystäväni haluaisi tuubihuivin..saa nähdä saanko aloitettua sitä ennen kuin lumet sulaa kokonaan pois. 

Kilpikonna-amigurumi

Olen halunnut jo hetken aikaa tehdä jonkin amigurumin ja nyt viimein sain sen aikaiseksi! Tämä kilpikonna on yksi kuluneen kevään JyJu -töistä, joka valitettavaa kyllä valmistui vasta juhannuksena. Malli ja toteutus on kokonaan omasta päästä, toki idean afrikankukkien käyttämiseen sain mistäs muualta kuin Heidi Bearsin ihanista afrikankukkaeläimistä. Lopputulos on mielestäni oikein kiva, kyllähän se kilpikonnaa muistuttaa.

Kilpikonnaan meni erilaisia vihertäviä jämälankoja 95 gramman edestä. Käytin kolmosen koukkua saadakseni tarpeeksi tiivistä aikaiseksi. Hetken aikaa meni miettiessä kuinka yhdistän kukat toisiinsa järkevästi. Päädyin virkkaamaan ensin kaikki kukat keskimmäiseen kiinni ja sitten jokaiseen väliin kiinteitä silmukoita, puolipylväitä ja pylväitä käyttäen kiilat.

Pohja on virkattu kokonaan yhtenäisenä. Alla kuvaa ennen kasaamista, kyllä siinä oli hommaa vaikka ei montaa saumaa tarvinnut neulata kiinni :)

Kilppari on päästä takajalkoihin 30cm pitkä ja saman verran leveä. (Tulin juuri ajatelleeksi että apua, mun kilpparilla ei ole häntää! ..) Ihan hyvän kokoinen siis.

 

Pojun kastelahja

Kummityttöni sai äskettäin pikkuveljen ja samalla ystäväni sai uuden jäsenen perheeseensä.
Halusin muistaa pikkuista itsetehdyllä lahjalla (johon piti myös ostaa jotain kivaa poikamaista vaatetta kettubodyn muodossa koska vauvan vaatteet ovat vain niin söpöjä), ja lasten äiti toivoikin pojalle ns. "baby security blanket" -tyyppistä lelua. Se ei saanut olla pupu, kissa tai koira, koska kummityttöni rakastaa kyseisiä eläimiä, joten päädyin hyvin poikamaiseen ratkaisuun: krokotiiliin.

Neuloin ensin krokotiilin "vartalon", josta halusin hieman suomuisen näköisen. Virkkasin kolmosen koukulla pään ja siihen pikku sieraimet. Lisäksi virkkasin sinisestä langasta tuon selkäharjaksen ja ompelin sen leluun kiinni pään kiinnittämisen jälkeen. Lankaa (Schachenmayr Micro Grande) leluun kului 66g. Aika söpö vaikka itse sanonkin! :)

Koska lankaa jäi jäljelle, kokeilin lisäksi myös pipoa. Halusin pipon, jonka saa leuan alle kiinni jotta se suojaisi mahdollisimman hyvin vauvan korvia. Ohjeeksi valikoitui Moda 1/2013 -lehden malli nro 40. Todella helppo ja nopea malli neuloa. Lankaa pipoon pienimmässä koossa meni 37g.

Kiinnitin käsitöihini tagit, joihin laitoin toiselle puolelle tulostetun pesuohjelappusen.
Paketoin lahjani sellofaniin ja sain tilaisuuden käyttää myös ihanaa mustikkakuvioista washiteippiä. 

Tagit
Kynät (metallivärit, näkyvät hyvin mustassa)
Ihana mustikkateippi

Värihippusia syksyn pimeyteen

Käsitöiden saralla on ollut hieman hiljaista. Tuli sairastettua kunnon flunssa, joka vei kaikki voimat. Muutamana päivänä jaksoin onneksi tarttua koukkuun ja puikkoihin ja lopputulos näkyy alla :)
Onnekseni viime yönä oli tullut lunta, joka helpotti suuresti kuvien ottamista. Jee!

Tässä hieman jämälankaideaa. Halusin virkata jotain aivotonta, lopputuloksena pehmoisia munia. Niistä sitten neulan ja langan avulla syntyi pieniä otuksia; kaksi pöllöä ja nalle. Pöllön korkeus on noin 10cm. Muut munat odottavat innostusta ja inspiraatiota - mitäs sanotte, mitä niistä voisi tulla? Lisää pienoisia pöllöjä?

Ihan turhaanhan en näitä kehittele, sillä haluan tuoda Oulun seudulle  
The (secret) Toy Societyn ideaa, joka on yksinkertainen: Ilahduta lapsia tekemällä käsin pieniä leluja ja jättämällä niitä löydettäviksi esim. ostoskeskuksiin, puistoihin ja leikkipaikoille. Mikä voisikaan olla parempi tapa käyttää jämälankoja!
Haastan muutkin käsitöiden tekijät mukaan ilahduttamaan tuntemattomia - tai ihan tuttujakin - lapsia :)

Osallistuin viime kesänä Anna hyvän kiertää -käsityöhaasteeseen Hapsulin blogin kautta, ja alkuviikosta postilaatikosta löytyi kirje ja sieltä tämä todella söpö pipipussi! Se ei olisi voinut tulla parempaan aikaan, sillä kummityttöni synttärit lähestyvät, ja mielestäni tämä on loistava lisä juuri kävelemään opettelevan taaperon lahjaan.
Käykäähän vilkaisemassa Hapsulin blogia! Pipipussi tulee löytymään joulukalenteristakin ;)

Yhdet karkkiväriset sukatkin valmistui sairastamisen aikaan. Lanka on iki-ihanaa Opalin Sweet 'n spicy -lankaa, jota tilasin syksyllä Lankakamarista muutaman kerän verran. Todella kiva lanka neuloa, kierre pysyi tosi hyvin kasassa, eikä kerässä ollut ainuttakaan solmua. Oli helppoa tehdä kaksi melkolailla identtistä sukkaa, kun värin/kuvionvaihdot oli selkeät. Ja langan hehkuvien värien ansiosta sukkia ei malttanut laskea käsistään, joten valmista tuli aika nopsaan :)
Sukkien koko 38, lankaa meni 52g.

Neuletehdas

Vaikka hetken onkin ollut hiljaista, en minä täysin peukalo keskellä kämmentä ole ollut. Olen neulonut, virkannut tai ommellut joka päivä jotain, ja tässä tulee pieni runsaskuvainen yhteenveto kaikesta mitä olen saanut valmiiksi asti.


Pöllölaukkuun sain inspiraation googlen kuvahaulla löytämästäni kissalaukusta.
Improvisoiden virkkasin soikeat pyörylät ja yhdistin ne. Sitten virkkasin läpän ja korvat. Syystä tai toisesta tämä ei kuitenkaan meinannut haluta niitä korvia sitten millään. Löytäessäni tuon nokkanapin laatikoita penkoessani, tiesin heti, että se haluaa olla pöllö. Onneksi teemaan sopivat silmätkin löytyi, ja laukku oli yhdessä illassa kasattu. Koululla vielä ompelin siihen sopivan vuorin söpöstä ruusukuviollisesta puuvillasta.

Muffineita virkkailin näyttöviikolla iltaisin Wool neliraidan jämistä ja valkoisesta nallesta.
Oikein kivoja, neulatyynyiksi tai leikkeihin juuri sopivia.
Muutenkin oli kiva tehdä välillä jotain yksinkertaista, sillä päiväsaikaan liiman kuivumista odotellessa ja tauoilla näytön aikaan valmistui ensimmäinen KyJyn polvimittaisista palmikkosukista.

Näyttötuolini valmiina, asiakkaan valitsemine käsinojineen ja raheineen. Kahteen päivään tämän tuolin väänsin kasaan, kun oli kiire muuttohommiin. Se näkyikin sitten heti numerossa, kakkonen tulee pikkuvirheiden vuoksi.

 Tilasin setin IHANIA Opalin sweet'n spicy lankoja Lankakamarista facebookin Voihan Villasukka -ryhmäläisen postaaman kuvan innoittamana. Aivan siis kertakaikkiaan..herkullisia lankoja!

Muuton aikaan syntyi tylsät peruslapaset Novitan Usvasta, koko naisen. Ovat loppujen lopuksi niin pliisun väriset, voi olla että pääsevät johonkin muuhun kotiin käyttöön.
Tuli näitä tehdessä todettua, että yhdestä kerästä syntyy kolme lapasta peukaloita vaille. Ensimmäinen oli vaaleansininen, toinen violetti, joten päätin sitten kuitenkin tehdä vielä kolmannen jotta siniselle olisi vastaava pari. Violetti joutui sitten purkuun ja avuksi peukaloiden kanssa.

Tällä viikolla koulussa oli omien töiden viikko, ja verhoilujen sijaan päätin tehdä jotain pientä. Aloitin purkamalla jo aikansa palvelleen pikkulaukun ja ompelemalla sen mukaisesti uuden laukun kankaasta, jota jäi ylitse kuppituolista ja raheista. Siitä tuli tosi kiva, joskin hihna olisi saanut olla lyhyempi.










Innostuin sitten ompelemaan näitä urakalla, mutta pahaksi onnekseni jouduin toteamaan usean turhaksi osoittautuneen yrityksen jälkeen, etteivät verhoilukankaat sovellu tähän hommaan. Paikallisesta kangaskaupasta tarttui sitten mukaan kivaa raidallista puuvillakangasta, josta ompelin kolme rannehihnallista laukkua.
Oli yllätys, miten pieni määrä kangasta riittääkään tällaiseen laukkuun, olkoonkin että näissä vuorikangas on eriä kuin päälikangas.

Tein näistä kaavat ja kirjoitin ohjeetkin ylös, jotta voin ommella tulevaisuudessakin näitä lisää.

Viikon lopuksi tuli vielä suunniteltua ja ommeltua eräälle tuttavalle paperirullatelineet. Vaihtokaupassa saan kasan itse tehtyjä joulukortteja :)

Tämän päivän väänsin sukkapuikoille säilytyspusseja, mutta yksikään ei valmistunut kuvattavaksi asti. Jospa ne saisi ommeltua vielä ennen koulun loppumista (3 viikkoa jäljellä!).




P.S. Muokkailin blogini sivupalkkia ja tajusin vihdoin ja viimein lisätä sinne lukijat -gadgetin. Joten tervetuloa lukijaksi, jos höpöttelyt ja ompeluni/neulomukseni kiinnostavat!

Pikkukavereita

Tällaiset pikkukaverit valmistuivat viimein eilen :) Tuli kisun kanssa testattua noita Etsystä tilattuja amigurumeille sopivia turvasilmiä ja hyvinhän ne sille sopi.
Pöllö (tai pikemminkin papukaija) tehty jämälangoista.

Boleroa olisi valmistumassa hyvää vauhtia, vielä jokunen kierros jäljellä :)
Ehkäpä pääsen kuvaamaan sen ennen juhannusta.

Uinu -pöllönpoikanen ja käsityökassit

Uinuva pöllönpoikanen valmistui viimein eilen saadessani inspiraation, kuinka "munasta tehdään kana". Eli siis tässä tapauksessa pöllö.
Oikein söpöhän siitä sitten lopulta tuli, ja se on aikalailla täysin jämälangoista tehty!
Ai tätä tyytyväisyyttä.

Omien töiden viikkoa viedään jälleen kerran, ja ompelin kaverini innoittamana kaksi kassia.
Vaalea/sininen tulee itselle käsityökassiksi, musta/punainen menee varmaan jonkinmoiseen säilytyshommaan.
Mitään muuta en ole paria sauma enempää saanut aikaiseksi, ja vähän harmittaa oma laiskottelu.

Täällä näyttää tällä hetkellä tältä. Tein itselleni työharjoittelujakson aikana pitsineuleboleron Puron Lehdosta, jota tulin ostaneeksi Tapion kaupan ystävänpäivätarjouksesta.
Alunperin tuosta pätkästä oli tarkoitus tulla tuubihuivi, mutta kesken tekemisen loppui innostus kesken.
Pienellä miettimisellä huivinpätkästä siis tuli lopulta bolero, jota olen ahkerasti viime viikkoina käyttänyt.
Pitsin ohje löytyy Novitan syksy 2012 -lehdestä.

Kotiin päästyäni innostuin tekemään muutaman amigurumin.
Valkoinen pupu on tehty bolerosta ylijääneestä Purosta ja 7-veljestä -langasta ja silminä on kaksi kullanväristä metallinappia.
Todellinen jämätyö kyseessä siis.
Malli on jo vanha tuttu, kyseessä siis "Baby Bunny" kirjasta amigurumi.

Ruskea pupu on tehty kirpparilta löytämästäni Novitan hangosta, ja sitä meni lähestulkoon koko kerä. Kerä sisältyi 3,5e:n hintaiseen "jämälanka"pussiin jonka löysin Oulun Järkikirppikseltä. Eli hintaa ei juurikaan tarvikkeille jäänyt.
Malli on omasta päästä, ja vitosen koukulla virkkuu sujui todella nopsaan eikä vanukaan paista mistään läpi.




Takaisin kotiin päästyäni minun piti tietenkin heti päästä Tapion kaupalle hieman täydentämään efektilankavarastojani, ja mukaan lähti mm. kaksi kerää todella pehmoista, kirjavaa lankaa. Tästä oli tarkoitus tulla kissa (koska mielestäni lanka on lähes täydellisen väristä kilpikonna-värisen kissan tekoon) mutta lopputulos oli sitten kuitenkin nalle.
Mututuntumalla tehty ilman ohjeita.

Innolla täällä odottelen Etsystä tilaamaani pakettia joka sisältää kaikenvärisiä amiguruminsilmiä ja neniä. Pääsee kissaakin tehdessä laittamaan oikean kissan näköiset silmät!

Uusi vuosi, uudet operaatiot! Kevään ensimerkit ovat jo ilmassa, ja olen surutta nauttinut niistä harvoista aurinkoisista aamuista jopa kouluaikaan - lähtemällä pienelle kävelylle.

Koko viime syksy meni vääntäessä sohvia valmiiksi, ja vielä odotellaan viimeisiä vaahtomuoveja jotta saadaan ne viimein matkaan. Kuvia tulossa omasta sohvastani kun sen aika on :)
Nyt joululoman jälkeen saimme välityöksi uuden sohvan ja siihen kuuluvat kaksi nojatuolia, niistäkin kuvia sitten seuraavan koulupostauksen aikaan.

Käsityörintamalla on riittänyt pienoista stressiä, sillä sain marraskuun lopulla pyynnön eräältä äidiltä, jotta tekisin hänen pojalleen muutaman muumilaakson asukin. Heille olin aiemmin syksyllä myynyt huuto.netissä amigurumipupun, ja kiitoksen ja pyyntö näin jälkeenpäin tuli positiivisena yllätyksenä.
Lupauduin siis tekemään heille ennen tammikuun loppua Muumipeikon, Niiskuneidin sekä Nipsun.

Ohjeen muumeille löysin jo aiemmin sattumalta Tyttö kylmän maan -blogin kautta (alkuperäinen ohje ruotsiksi TÄÄLLÄ), ja onnekseni laitoin sen talteen, sillä sille tulikin yllättävän äkkiä käyttöä.
Muokkasin ohjetta hieman, jotta muumeista tuli pienempiä (sopivammat pienen lapsen käteen).
Nipsun tein itse omasta päästäni, pariin otteeseen sai osia purkaa ennen kuin alkoi näyttää oikealta, mutta olin hyvin tyytyväinen lopputulokseen viimeistelyjen jälkeen.
Kaikilla näillä on neulahuovutetut silmät (jälkeenpäin ajatellen, muumipeikon ja niiskuneidin silmät olisivat voineet olla paremmat) ja lisäksi niiskuneidillä on neulahuovutetut hiukset.
Hännätkin kaikilta kolmelta löytyy, ne vaan on kuvassa sopivasti piilossa. :D

Laitoin hahmot postiin viikon alussa, ja torstaina sain kiitokseksi sähköpostia kuvan kera. Kuvassa olevan pikkuisen hymy lämmitti mieltä todella, ja kaikki hahmot olivat päässeet mukaan.
Siis, vaikka kyseessä olikin stressaava työ, lopputulos oli todella sen arvoista.

Joululomalla otin asiakseni viimein opetella neulomaan pitsiä ja rentoutua, stressaamatta yhtään mitään. Kävin kummityttöni kastajaisissakin, ihana lämmin tunnelma ja suloinen pieni tyttö.

Valitsin pitsiyritelmän kohteeksi sukat, ja nimenomaan tämän Novitan sukkalehdessäkin julkaistun pitsineulesukkamallin. Tein vain siihen vähän muutoksia (lisäsin varren pituutta ja käytin lankana upean kylmänpunaista Laurin villalankaa). Toisesta sukasta jäi kerän loputtua puuttumaan kärki, ja tänä aamuna sain neulottua sen viimein valmiiksi ja pääteltyä langanpäät.

Jokusta pientä ongelmaa lukuunottamatta sukat valmistuivat nopeasti ja pitsin teko oli todella helppoa ja yksinkertaista. Vaikka ne eivät olekaan täydelliset, ne ovat ensimmäiset pitsineulesukat jotka olen koskaan tehnyt tai omistanut, joten olen tosi tyytyväinen :)

Lankaa meni 165 grammaa.

Kuluneen viikon aikana olen neulonut myös tällaiset lahkeelliset vaippahousut Käspaikan ohjeen mukaan.
Niitä oli helppo ja mukava tehdä ja lankaa kului tasan 50g koossa 0-8kk. Lankana käytin Novitan jo poistunutta Biancaa. Sitä on vielä toinen kerä jäljellä, saa nähdä teenkö jossain välissä vielä toiset vaippahousut samasta langasta.

Uudenvuoden aikaan julistin itselleni langanostolakon siihen saakka, että olen saanut lankojani hieman vähennettyä, joten jotain saisi alkaa pian väkertää.
Olen suunnitellut säärystimien tekoa, ja Novitalta löysin eräästä blogista (en muista enää nimeä) linkin täydellisien säärystimien ohjeeseen, joten niitä alan varmaan seuraavaksi tehdä. Ohjehan oli Kauhavan kangasaitan Lotte -säärystimet. Ohje löytyy rullaamalla hieman sivua alemmas.

Kuulumisia

Kiirettä on riittänyt jos jonkinlaisen homman parissa viime aikoina, eikä käsitöille ole jäänyt aikaa juuri ollenkaan.
Se vähä, mitä olen käsitöitä tehnyt, on päätynyt pukinkonttiin, enkä näinollen voi jakaa kuvia valmistuneista töistä vielä ;)

Lankakaupoilla on kuitenkin päästy käymään, ja Lahden Anttilasta lähti mukaan 500g Novitan Sylvia -lankaa eurolla kerä. Samoin Tapion lankakaupasta ostin muutaman kerän Mark & Kattensin pinkkisävyistä Sarek -lankaa sekä pari kerää Dropsin Eskimoa. Eskimoista syntyi jo perjantaina uusimman Novita -lehden ohjeella kahdet vaippahousut :)

Päätin viikko sitten muuttavani koulun asuntolaan, ja kuluneen viikon aikana olen riehunut ja levittänyt tavaroitani ympäri kämppääni koittaessani karsia niitä mahdollisimman vähäksi.
Ongelmallistahan se on, kun on jo kaiken omaisuutensa paikkakunnalle muuttanut..
Lankanikin pakkasin yhteen ja ainoaan paikkaan vain todetakseni, että nyt taitaa olla ostolakon paikka. Tämän jälkeen olenkin pyöritellyt kaikkia keriä, kirjoja ja lehtiä käsissäni koittaen keksiä jotain neulottavaa tai virkattavaa, josta olisi minulle jotain hyötyä.
Säärystimiä, pipoa ja neuletta kaipaisi, mutta se mallin löytäminen on niin ongelmallista..

Tosiaan, vauvajuhlilla tuli käytyä, ja tässä pari kuvaa;
Vein kaverilleni lahjapaketin, joka sisälsi kaikennäköistä kivaa, sekä pyydetyt liivinsuojukset ja toisen kantoliinoista (alempi kuva).
Toinen kantoliina pitäisi vielä ommella, ja taidankin tehdä sen omien töiden viikolla ennen joululoman alkua. Se oli tarkoitus viedä pohjoiseen jo juhlille, mutta koska verkkokauppa, josta tilasin renkaat liinaa varten, ei meinannut toimittaa niitä, se jäi sitten ensi kerralle.
En muuten enää koskaan tilaa kyseisestä verkkokaupasta yhtään mitään, palvelu oli niin huonoa ja tavarakin tuli vasta virallisella taholla uhkaamisella.
Verkkokaupan nimihän oli AMAUTI.

 

 Kahdessa alimmassa kuvassa myös kavereilleni lupaamani tilaustyöt, amigurumipuput sekä vauvan sukat (joista muistaakseni mainitsinkin jo aiemmin).