Punaista ja mustaa

Vaikka minulla on ollut kovin vihreä kausi meneillään, avomieheni neuleissa on tällä kertaa käytetty ihan muita värejä. Olen neulonut siis yllättävän paljon punertavaa lankaa.
Punaisesta väristä täytyy sanoa sen verran, että se ei kuulu minun suosikkeihini ollenkaan. Vaikka jotkin sävyt ovat todella kauniita, jotenkin tuntuu todella vaikealta ottaa jotain punaista työn alle. Tällä kertaa kuitenkin selvisin näistä kahdesta projektista oikein hyvin; taisimpa jopa nauttia niistä joiltakin osin!

 Mikä: Tuubihuivi

Mitat: korkeus 27cm, pituus 53cm (kaksinkertaisena)

Lanka: Viking Alpaca Silk kaksinkertaisena 

Menekki: 304g

Puikot: 4,00mm 80cm Zingit

Fiilis: No joo :)

En muista, kuinka monta kertaa olen kertonut jo tämän langan tarinan. Kävin siis viime tammikuussa Oulun Lankamaailmassa josta ostin neljä kerää tätä lankaa. Siitä oli alunperin tarkoitus tulla pipo ja kämmekkäät avopuolisolleni, mutta lopulta aloitinkin keristä tuubihuivin. Huivin piti olla kaksin kerroin kaulan ympäri yltävä ja sopivan napakka. Ei saa olla yhtään naisellinen!

Ne neljä kerää neulottuani tajusin, ettei huivi ole vielä riittävän pitkä. Meinasin jo tilata lisää lankaa netin kautta, mutta maltoin mieleni kun muistin, että olen muutenkin menossa nyt kesällä käymään Oulussa. Kesäkuussa reissu sitten olikin jo ajankohtainen (kirjoitin Lankamaailman blogitapaamisesta hieman aiemmin) ja ostin samalla reissulla kaksi kerää lisää tätä lankaa. Kiva yllätys oli, että lankaa oli jäljellä ja vieläpä samaa värjäyserää!

Reissun jälkeen otin sitten huivin jälleen työn alle ja se valmistuikin sopivasti heinäkuun alussa. Tämä on siis toinen huivi, jolla osallistun Kiukkulinnun Podcastin Åsarum -Kaliin. Kalista löydät lisätietoja Ravelrysta Kiukkulinnun omasta ryhmästä.

Huivia oli mukava neuloa, juuri sopiva telkkarineule tällainen ainaoikea tuubihuivi. Lopuksi yhdistin päät silmukoimalla yhteen. Jos jotain muuttaisin, ottaisin isommat puikot (ehkä vitoset?). Huivista tuli aika tykky, mutta ei onneksi liian. Uhri ei ole vielä sovittanut huiviaan, pidän peukkuja että ensi talvena tulee sen verran pakkasta että tämäkin tulee tarpeeseen. On nimittäin niin lämmin ettei ihan pikkupakkasilla kannata välttämättä käyttää!

Mikä: Ilmainen ohje Socks of kindness

Koko: 46

Lanka: Opal Handverk und hobby: Friseur

Menekki: 80g

Puikot: 3,00mm cubics

Fiilis: Kyllähän näistä sukat tuli!

Toinen hiljattain valmistunut, punaista sisältävä työ on nämä villasukat. Päätin jonkin aikaa sitten, että avomieheni tarvitsee myös yhdet ohuet villasukat; olen neulonut hänelle huovutetut tossut, 7-Veikan paksuiset ja Nallen paksuiset sukat, joten siitä puuttuu vielä yhdet tällaiset tosi ohuet!

Mies valitsi itse värin lankavarastostani. Alunperin aloitin tästä langasta viime Oulun reissulla yhtä toista mallia, joka osoittautui liian hienoksi tälle värille. Kaunis malli hukkui kokonaan tämän langan raitoihin. Suunnitelma meni siis uusiksi ja sukka purkuun. Päätin siis aloittaa lahjasukkien sijaan pitkään suunnitelmissa olleet miehen sukat. 

Ravelryssa aikani malleja selailtuani löysin tämän kivan mallin. En halunnut neuloa kokonaan sileitä sukkia, ja mielestäni malli sopi hyvin myös miehen sukkaan. Neuloin pitsiä vain varteen, jotta sukat olisivat hyvät myös kengässä.
Muutenkin ainoa asia, minkä otin suoraan ohjeesta on tuo pitsiosuus. Suosittelen kaikille kyseistä pitsiä, se on todella helppo ollakseen noin näyttävä! Ohje on kirjoittettu, ja sen löytää englanninkielisenä ohjesivun alaosassa olevan linkin takaa. Itse piirsin pitsiä varten ruutupaperille kaavion. Tykkään enemmän seurata kaaviota kuin kirjoitettua ohjetta, jotenkin helpompi pysyä kärryillä siitä missä on menossa.

Kantapään tein itselle uudella tavalla: tein vahvennukset kantalapun nurjalla puolella! Mielikuvani asiasta oli, että se olisi tosi nopeaa ja helppoa! Jostain syystä minulla on ollut taas kauhea HYI -kausi nurjiin silmukoihin liittyen, joten ajattelin että siitä tulee kivaa. No, eipä tullut. Se oli tosi hidasta ja vaivalloista ja jouduin koko ajan katsomaan, pitääkö se silmukka nyt nostaa vai neuloa nurin. Kaksi kertaa jouduin purkamaan kantalappua, koska olin sekoillut nostoissa ja ne oli väärässä paikassa (miten niin perfektionisti?)

Olen siis oppinut lapsena koulussa, että vahvistetun kantapään nostot tehdään oikealla puolella. Joten tämä olikin sitten todella hidasta ja outoa.

Kantapäästä selvittyäni posotin vaan menemään sileää niin kauan että koko 46 oli jotakuinkin kärkikavennuksia vaille valmis. Toisen sukan kanssa tuli taas kantapäässä pieni suvantovaihe, koska inhosin jo etukäteen sen neulomista. Nyt jälkeenpäin vähän naurattaa, millaisia tuntemuksia näinkin pieni asia voi käsityöläisessä aiheuttaa.

Totean loppuun vain, että voi olla että kokeilen joskus uudelleen tuollaista kantapäätä, tai voi olla etten. Hyvin mahdollista että en.