Edellisessä verhoilupostauksessani esittelemieni ompelutöiden jälkeen on tehty taas kaikenlaista.
Opettelimme ompelemaan tutkintotyynyä ja sen eri variaatioita. Tästä minulla ei ole kuvia, kun tahti oli niin kova, tyynynpäällinen kasaan, tyynyn päälle, pois, korjaus/purkaminen tilkkukasaan.
Meidän koululla tosiaan kierrätetään kaikki mahdollinen, vetoketjutkin sai käyttää ihan loppuunsa noissa tyynyjutuissa.
Tyynyjen jälkeen sain ommella muutaman lasten tuolin hupun (missä meinasi mennä hermot aluksi, kun en millään meinannut keksiä mistä ja miten se ompelu pitäisi aloittaa).
Kuvia suht. onnistuneesta virityksestä;
Kun pääsin tällä erää pakollisista harjoitustöistä eroon, aloin tehdä hieman lisää asiakastöitä, ja niitä halusin tänään esitellä.
Ensimmäinen asiakastyöni olivat tosiaan ne kaksi patjaa, ja lisää oli tulossa.
Kun olin saanut viimeisen tutkintotuolinpäällisviritelmäni kuntoon, kaavoitin, leikkelin ja ompelin yhteen lasten patjaan kankaat. Tähän kului vain vähän vajaa tunti, ja olin todella tyytyväinen siihen asti, kunnes kiskoin patjapussia patjan päälle ja huomasin että olin ommellut sen väärin päin - se kinnasi leveyssuunnassa ja päässä oli hieman ylimääräistä tilaa.
Seuraavana aamuna siis purkuun ja uudelleen ompelu. Tällä kertaa se sopi täydellisesti, ja tietenkin innosta soikeana kääräisin sen pakettiin ennen kuin hoksasin ottaa siitä kuvaa blogia varten.
Tällä kerralla ompelin pussin vähän erilaisesta "kalsarikankaasta", ja sitä oli todella paljon helpompi ommella kuin ensimmäisten patjojen patjakangasta.
Patjan jälkeen sain tehtäväkseni tähän mennessä suuritöisimmäjn työn; minun piti ommella vedenpitävä suojahuppu laatikolle, joka oli yli kaksi metriä kantiltaan.
Kangas oli kankeaa, paksua ja painavaa ja sen kanssa sai puhahdella kerran jos toisenkin. Tästä työstä minulla on joitain kuviakin :)
Kangas valmiiksi leikattuna, ompelupussi ja suunnittelupaperit.
Katesaumaa. Tuo kangas oli sen verran jämäkkää ja liukasta, ettei siitä saanut kunnon otetta jotta olisi saanut tuon sauman kunnolla auki, joten se jäi hieman löysäksi. Kuitenkin siitä tuli suhteellisen hyvä ja se kelpasi opettajalle aivan mainiosti.
Kapan ompelua. Kappa oli yli viisi metriä pitkä, joten sitä sai koko ajan nykiä ties mistä jumista irti. Milloin se oli tuolin rullan alla tai jossan pöydän kulmassa kiinni..
Suojaan ommeltiin kiinni myös muutama ripustuslenkki, joista sen voi ripustaa vaikka seinälle ja sitten toisaalta, joista voi nostaa suojaa pois laatikon päältä.
Olin kyllä äärimmäisen iloinen kun tämä työ oli viimein paketissa ja poissa ommelluksesta. Siitä oli kyllä haastetta kaikille 158 sentille mitä mun pituudesta löytyy.
Opettaja lohdutti, että seuraavana on luvassa helpompaa kangasta, ja pääsin ompelemaan veneen sohvatyynyihin uudet apukankaat (puoliksi opiskelukaverini kanssa).
Saadessani patjat ja tyynyt käsiini, tilanne kuitenkin valkeni aika karuna; patjat olivat homeessa.
Kuva ennen purkamista (kuvassa puolet);
Ihania, kastumisesta kieliviä länttejä ja pilkullista hometta! Näitä sitten mittailin, leikkasin uudet apukankaat ja purin vanhat pois. Jaoimme opiskelutoverini kanssa homman puoliksi, ja kumpikin ompeli neljään tyynyyn uudet kankaat.
Tästä aiheesta halusin hieman paasata, koska minusta on turhaa ja melko tyhmää tehdä tällaisia töitä, vaikka sitten olisikin asiakkaan toive ja vaikka siitä sitten saisikin rahaa.
En ymmärrä sitä, mitä kukaan voittaa siinä, että homeiset patjat piilotetaan uuden kuoren alle, josta ne kuitenkin pian taas nousevat kankaalle kukkimaan kunhan saavat vähän kosteutta.
Patjoihin jäänyt alkuperäinenkin kangas (tuo ruudullinen) oli etenkin noissa isoissa patjoissa sen verran homeessa sekin että henkeen otti. Aika turhaa rahantuhlausta minusta, vaihtaa osa kankaasta.
Hyvin todennäköisesti, jos joskus omistan alan yrityksen, tulen kieltäytymään homeisten patjojen käyttämisestä töissäni. Paitsi että se aiheuttaa minulle allergiaoireita, se johtaa kuitenkin ennenpitkää valitukseen siitä, kuinka verhoilija ei ole tehnyt työtään kunnolla kun hometta on! Pfft..
Ainoa todella kiva asia tässä työssä oli, että päästiin tekemään näihin uudet napit! Ja se oli hauskaa.
Kuvia;
(Kylläpäs tuli taas kirottua näiden kuvien lisäämisen kanssa kun eivät millään meinaa suostua menemään vierekkäin!)
Aion ehdottomasti käyttää hyväkseni kyseistä nappikonetta tulevaisuudessa.. Pitää kysellä että paljonko nuo tarvikkeet maksaa ja eikun vaan nappeja takomaan itselle varastoon! Oli niin kivaa ja helppoa hommaa.
Venepatjat saimme tänään valmiiksi (meni kokonaista kaksi koulupäivää). Olen iloinen, sillä sain heittää sen hengityssuojuksen menemään, joka päässä en meinannut saada kunnolla happea. Piti yrittää päättää kuollako homemyrkytykseen vai hapenpuutteeseen.. ;)
Aloitin tänään koiran pedin, suuren 1m x 1m kokoisen tummanruskeasta tekonahasta. Kertoilen siitä sitten seuraavassa postauksessa kun on kuviakin laittaa mukaan.
